Me ruokapöydäss' istuttiin --
Hän mun, mä hänen vierellänsä --
Ja keskusteltiin, naurettiin,
Kuin muutkin teki syödessänsä.
Mut kuinka lienee ollutkaan,
Me loitommalle toisistamme
Noin ilman huomaamatta vaan
Aljettiin viedä tuolejamme.
Ja näytti siltä, kuin jos ois
Me sijaa tehty välillemme,
Niin että kolmas tulla vois
Viel' istumahan keskehemme.
Ja kolmas tuli! Mutta ken?
Tuo Amor -- täysiss' aseissansa...
Ja veitikoiden, iloiten
Se ammuskeli nuoliansa...
Mut kuinka lienee ollutkaan,
Nyt likemmäksi toisiansa
Meist' ilman huomaamatta vaan
Vei kumpainenkin istuintansa.
Me poisko saada koitettiin
Tuot' Amoria rinnaltamme?...
Vai mik' ol' syynä, että niin
Taas lähenimme toisiamme?...