Ah voi, kuinka kultaseni kauas meni sentään,
Nyt en aina kukkaseni luokse voi ma entää!
Suo on poikki sullottava, soudeltava lampi,
Korpi jylhä kuljettava kahta kamalampi,
Kivikkokin kierrettävä, niityn notko pieni,
Vuoren yli kiivettävä -- semmoinen on tieni.
Vaan kun talvi kuluvi ja kesä tänne ehtii,
Nietokset kun sulavi ja puut ja pensaat lehtii,
Niin se silloin valmisna on uusi tupa mulla,
Siihen armas asumaan on luvannunna tulla.