-- Te mainitsitte erään nimen, herra konsuli, sanoi hän. Te mainitsitte
Rockefellerin. Mutta miksi ette sanonut jotain toista, esimerkiksi
Pierpont Morgan?
-- Mielelläni, vastasi konsuli ja nyökkäsi myöntävästi. Hän on muuten
kovin mielenkiintoinen taiteesta ja kovin sydämmetön.
Asbjörn Krag oli tullut tahdottomasti ajatelleeksi Pierpont Morganin
sähkösanomaa taikailveilijälle, konsulin kehittäessä varasteoriaansa.
Olisiko todellakin keskenäistä yhteyttä näiden molempien asioiden
välillä.
-- On kuitenkin kovin uskallettu yritys, johon arvoisat herrat ovat
ryhtyneet, sanoi Asbjörn Krag. Yrityksen ensi osan ovat he todellakin
suorittaneet mainiolla tavalla, nimittäin sahaamalla taulua kiinni
pitävät sinkilät.
Mutta vielä on monia vaarallisia asioita suoritettavana. Ensinnäkin on
taulu kuletettava kerroksestanne, herra konsuli, ja teidän täytyy
tunnustaa, ettei se ole helposti tehtävissä.
Edelleen on jotenkin suuri kangas kuletettava ulos maasta, ja näette
siis, herra konsuli, että varkaat työskentelevät edeltäpäin tehdyn
suunnitelman mukaan, jonka pitää toteuttaa pienimmässäkin
yksityisseikassa.
Luulen, että tällä kerralla voimme tyytyä siihen, että annamme
vartioida taulua sekä yöt että päivät.
-- Sitä kaikkea olen jo ajatellut, vastasi konsuli, ja olen siihen
tarkoitukseen pestannut väkeä johon voi luottaa.
-- Erinomaista, sanoi Asbjörn Krag. Ei kestä kauan ennenkuin roistot
jatkavat suunnitelmansa toteuttamista. Tavalla tai toisella täytyy
heidän luonnollisesti tulla ilmi muiden muassa siitä seikasta, etteivät
he ole saaneet selville meidän huomanneen sinkiläin sahausta. Ja
sitten, herra konsuli, sitten tulee meidän vuoromme tarttua.
Herrat olivat nyt menneet takasin konsulin työhuoneeseen, mihin
yksinkertainen palvelija tuli sitten hetken kuluttua aivan
kutsumattomana.
Juuri hänen astuessaan sisään huudahti Asbjörn Krag innoissaan:
-- Niin, sen saan sanoa, herra konsuli, etten milloinkaan koko
elinikänäni ole nähnyt moista yksityisgalleriaa.
Ja tuo ihana von Dyckin oma muotokuva uhmailee kaikkea selitystä.
-- Niin, se on tosi, vastasi konsuli joka heti oli mukana ilveilyssä,
mutta siksi olenkin ylpeä kokoelmastani. Mitä sinä tahdot Sören?
-- Olen tuonut viinin.
-- Se on hyvä. Senhän näen itsekin. Mitä muuta tahdot?
-- Niin mielelläni pyytäisin päästä vapaaksi illalla.
-- Mitä! Sinullahan oli juuri vapautta joku päivä sitten, ja et ole
ollut täällä enempää kuin neljätoista päivää. Luuletko sinä, että siinä
on pontta ja perää?
Yksinkertainen Sören näytti täydellisesti lohduttomalta.
-- Onko isoäitisi ehkä kuollut? kysyi konsuli. Eli haudataanko
isoisäsi?
-- Ei, herra konsuli?
-- Vai ei. Ne tapaavat olla sinun tavallisia päähänpistojasi. No, mikäs
sitten on?
-- Tahtoisin mielelläni nähdä taikailveilijän.
-- Oho! Sinä tahdot mennä sirkukseen! Ja siksi olet valmis jättämään
minut närkästyksissä toisetta palvelijatta.
-- Niin, herra konsuli, vastasi tyhmä Sören ja tuijotti lammasmaisin
ilmein suoraan ikkuna-aukkoon.
Konsuli aikoi käskeä hänet ulos nuhdesaarnalla, mutta äkkiä pidätti
hänet Asbjörn Krag, ja sanoi.
-- Äsh, antaa hänen mennä sirkukseen, paras konsuli, nuorison tarvitsee
huvitella itseään hiukan siiloin tällöin. Se ei vahingoita.
Konsuli katsoi salapoliisiin, joka tarkoituksella iski silmää.
-- No niin, sanoi hän hetken miettimän jälkeen, sinä saat mennä sitten
sirkukseen.
-- Kiitos, herra konsuli.
Sören jää kuitenkin seisomaan. Silloin joutui konsuli suunniltaan.
-- Sinä olet helvetin nauta, Sören, sanoi hän, miksi et lähde
tallustelemaan.
-- Olisi eräs asia, herra konsuli.
-- Mitä --! Vieläkö enemmän?
-- Kyllä, tuolia ulkona seisoo eräs mies, joka tahtoo puhua konsulin
kanssa. Hän sanoo olevansa verhoilija ja että me olemme käskeneet tulla
hänet luoksemme.
Konsuli nousi.
-- Se on tosi. Etkö voinut saada sitä suustasi heti, tyhmyri. Anna
hänen tulla sisälle.
-- Se on eräs vartijoistani, selitti konsuli.
-- Joka esittää verhoilijaa, lisäsi salapoliisi, joten varkaissa ei
herää mitään epäluuloa hänen todellisesta hommasta.
Konsuli nyökkäsi.
Samassa astui työpukuinen mies huoneeseen.
-- Aha, eikös olekin Brående, sanoi konsuli. Oli hyvä, että tulitte
täsmälleen. Oletteko valmis ryhtymään työhönne!
Mies veti hymyillen pensseliparin ja liimapannun esille.
-- Kyliä, sanoi hän. Mistä alotan?
-- Hollantilaisessa salongissa. Mutta onko teillä toista joukossanne?
Mies pani liimapannun lattialle, pisti kätensä taskuun ja veti esilie
revolverin.
-- Joka reikä ladattuna, sanoi hän.
-- Mainiota, mainiota. Te ymmärrätte mitä asia koskee. Luulenpa, että
on parasta jos alatte lattian korjauksella. On hiukan linoleumia, jota
voitte tekemättä vahinkoa purkaa ja paikata jälleen. Mutta muistakaa
eräs asia, Brående. Pitäkää tarkasti silmällä von Dyckin muotokuvaa.
-- Olkaa rauhallinen siitä, herra konsuli. Varmaankaan ei hänellä ole
enää hauska näyttäytyä katselemaan, mutta minä kyllä kestän sen kanssa,
ja uskaltaisipa joku niin....
Näin sanoen veti työläinen jälleen revolverinsa,
-- Se on hyvä, se on hyvä, vastasi konsuli, menkää nyt hollantilaiseen
salonkiin ja ryhtykää työhönne.
Työmies meni.
-- Minä ihailen todellakin teidän viisaita valmislelujanne, sanoi
Asbjörn Krag.
-- Tehän olette yhtä hyvä kuin joku salapoliisi.
-- Mutta lyönpä vetoa, vastasi konsuli, että olette jo saaneet selville
jäljen, herra salapoliisi.
-- Olette oikeassa, vastasi Asbjörn Krag. -- Olen todellakin löytänyt
jäljen.