-- Ahaa, sanoi hän, luuletteko, että se on eräs sellainen.
-- Sellainen?
-- Niin. Suurroisto, joku karannut pankinjohtaja ehkä, huijari. Ehkä
salamurhaaja. Hui hai!
Sirkusjohtaja tuli niin liikutetuksi pelkästä ajatuksesta, että hän
samalla napsautti sormiaan.
-- Voitte antaa tuhannen päälle, että niin on asian laita, jatkoi hän.
Piileillä sirkusilveilijänä, olisi kai nerokkain kaikista valepuvuista.
-- Ei, sitä en ainakaan usko, sanoi Asbjörn Krag. Silloin esiintyisi
hän aivan toisella tavalla. Silloin olisi hän ainoastaan ilveilijä.
Silloin ei hän näyttelisi gentlemannia päivällä ja ilveilijää vaan
illalla.
Sirkusjohtaja raapi taasen niskaansa. -- Olette oikeassa, herra
poliisimestari, sanoi hän. Tämä pöty suurroistosta oli tietenkin yhtä
paksua kuin tehdä hänet englantilaiseksi loordiksi eli ranskalaiseksi
kreiviksi. Mutta mitä te itse ajattelette, herra poliisimestari.
-- En tiedä vielä oikein itsekään, mitä uskon, paras johtaja. Odotan
vaan jotain positiivista tapahtuvan, joka voi antaa minulle tien.
Oletteko koskaan itse kysyneet häneltä syytä, miksi hän oikeastaan
tahtoo olla ilveilijä?
-- Kyllä tietenkin. Kaksi kertaa.
-- Ja mitä hän vastasi?
-- Ensi kerralla vastasi hän tahtovansa olla niin mielellään ilveilijä
siksi, että hän halusi nähdä iloisia kasvoja.
Se oli tietysti pötyä ja ajateltuani muutaman päivän kysyin häneltä
taasen, mutta silloin hän vastasi:
Siksi, että te saatte ansaita rahoja, herra johtaja.
Mutta samalla katsoi hän minuun niin kylmästi ja torjuvasti, että minä
kokonaan kadotin haluni kysellä häneltä enempää.
-- Miten pitkäksi aikaa hän tulee jäämään luoksenne?
-- Ah, neljäksi päiväksi vaan.
-- Mihin hän sitten menee?
-- Sitä en todellakaan tiedä, herra poliisimestari.
-- Ettekö ole kysyneet häneltä?
-- Huomaan, että te ette tunne taikailveilijää, vastasi johtaja. Jos
olisitte keskustelleet kerrankin hänen kanssaan, niin tulisitte heti
huomaamaan, miten toivotonta on sekaantua hänen yksityisasioihinsa.
Hui, hän voi katsella vaikka jonkun läpi.
-- Mutta miksi kutsutaan häntä taikailveilijäksi?
-- Siksi, että hän esiintyy ilveilijänä eräässä koomillisessa
osotelmassa. Ah, se on hirveän hauska. Saatte itse nähdä, jos tulette
illalla, herra poliisimestari.
-- Hänkö se on, joka on asettanut tämän kujeilun. Salapoliisi katsoi
ylös ja uhkaili leikillisesti sormillaan.
-- Kas vaan sellaista vainua. Oletteko jo ehtineet haistaa sen. Mutta
sehän ei tapahdu ennenkuin ylihuomenna.
-- Minä kysyin, hänkö sen on keksinyt?
-- Jösse, niin, varmaan on hän sen keksinyt. En ole oikein perillä
siitä, mitä se on, mutta ymmärrän, että se tulee olemaan sirkukselleni
valtava reklaami. Niin, se on todellakin ihmeellinen mies. Tulen
suremaan itseni kuoliaaksi, hänen jättäessään minut.
Molemmat herrat olivat tämän keskustelun aikana kävelleet hitaasti
katua eteenpäin ja lopuksi tulleet sähkösanoma-asemalle.
Tässä pysähtyi Asbjörn Krag.
-- Kuulkaa nyt, mitä minulla on sanottavana, sanoi hän. Te ette saa
kertoa kenellekään siitä, mistä olemme puhuneet tämän kävelyn aikana.
-- Vannon mielelläni valan, etten tunne teitä.
-- Se ei ole ensinkään tarpeellista, vaan päinvastoin typerää, herra
johtaja. Saatte mielellänne kertoa jokaiselle, että olette aivan äsken
tavanneet tunnetun salapoliisi Asbjörn Kragin Kristianiasta, joka
sattumalta oleskelee täällä tervehtiäkseen erästä ystäväänsä.
-- Mitä! Minä luulin että sanoitte...
-- Niin, minä sanoin, että te ette saa puhua mistä olemme keskustelleet
toisin sanoen taikailveilijästä.
-- Ymmärrän, ymmärrän. Mutta saanko luvan kertoa taikailveilijälle,
että olen puhunut kanssanne, herra poliisimestari.
-- Varsin kernaasti, jos se teitä huvittaa. Mutta älkää ennen kaikkea
antako hänen saada epäilyksiä siitä, että minulla on muita ajatuksia
hänestä paitsi hänen ominaisuuksistaan harvinaisen hauskana
ilveilijänä.
-- Ymmärrän.
-- Niin, hyvästi sitten, herra johtaja. Illalla tavataan. Minun täytyy
nyt mennä sähkösanoma-asemalle.
-- Hyvästi, hyvästi, herra poliisimestari, tervetuloa.
Sähkösanoma-asemalla oli Asbjörn Kragilla keskustelua kahden kesken
virkaatekevän assistentin kanssa.
Krag esitti poliisimiesoikeutensa ja kysyi oliko viime päivien kuluessa
tullut mitään sähkösanomaa mr Burnsille Grand hotelliin.
Niin pian kun oli kysymyksessä rikoksen keksiminen, tai rikollisten
aikeiden estäminen, ovat sähkösanoma-asemat velvollisia avustamaan
oikeuden apulaista.
Sähkölennätinvirkamies vastasikin avomielisesti salapoliisin kaikkiin
kysymyksiin.
Sitten kertoi hän Burns-nimen viime päivinä usein esiintyneen sekä
lähetetyissä että vastaanotetuissa sähkösanomissa.
Samalla hetkellä jolloin kristianiaiaissalapoliisi oli saanut tämän
tiedon, huusi joku toimitushuoneesta lähetinhuoneeseen:
-- Sähkösanoma Burnsille, Grand hotell.
Eräs lähetti tuli juosten. Kristianiaiaissalapoliisi antoi
lennätinvirkamiehelle merkin ja tämä sanoi:
-- Anna tänne sähkösanoma!
Se ei ollut vielä kokoonkääritty ja virkamies luki äänekkäästi:
Burns, Grand hotelli,
Fredrikshald!
Viimeinen ruusu vai Geisha?
Pierpont Morgan.
Sähkösanoma oli laadittu englanniksi ja lähetetty South Alloa,
Skottland.
Asbjörn Krag otti hämmästyksissään askeleen taaksepäin, nähdessään
allekirjoituksen: Pierpont Morgan, erään maailman rikkaimman miehen.