Juuri kun Asbjörn Krag oli istuutunut ja täyttänyt huoneen
paperossinsavulla koputettiin äkkiä hänen ovellensa.
Eräs virkapukuinen herra astui sisään. Se oli paikkakunnan poliisimies,
joka vuosi sitten oli siirtynyt Kristianian poliisilaitoksesta.
He olivat olleet kovin hyviä ystäviä, ja vaikka he molemmat olivat
kovin iloisia toisensa jälleen näkemisestä, ei heistä kumpikaan alkanut
meluavalla tavalla ilmaisemaan tyytyväisyyden tunnettansa.
-- Ei, mutta kas, hyvää päivää Vold, sanoi Krag, oletkos sinä tässä
kaupungissa!
Molemmat herrat pusersivat toistensa kättä, ja Vold vastasi.
-- Kyllä, minut on määrätty tänne vuoden yli. Menin pelkästä sattumasta
Grand hotelliin, ja silloin sain nähdä tunnetun nimesi taululla.
-- Minua ilahuttaa tavata sinut, sanoi Krag ja soitti.
Hän tilasi viiniä ja useita savukkeita ja pian sen jälkeen istuivat
molemmat ystävykset eloisaan keskusteluun kiintyneinä entisistä
asioista.
-- Ja nyt menet sinä tapaamaan tukkukauppias K:ta? kysyi Vold kun
tärkeimmät yhteiset muistot olivat verratut ja puhuttavin uutisvarasto
suoritettu.
-- Niin, mutta ikäväkseni kyllä en ole tavannut häntä kotona tänään.
Hän ei tule ennenkuin huomenna.
-- Jonkatähden olet pakotettu kulkemaan ja puuhaamaan koko tämän
päivän.
-- Miksikäs en, vastasi Asbjörn Krag. Olen saanut juuri pienen
yllätyksen, eli toisin sanoen erään uuden asiapirstaleen
tutkittavakseni.
-- Onko se mahdollista. Keneltä sitten?
-- Ei keneltäkään. Olen hankkinut sen itse. Olen keksinyt miehen, joka
kulkee valepuvussa. Sehän on jo jotakin pienessä kaupungissa. Luulen
ensimältä sen olevan jonkun huijarin eli seitsemänkymmenen neljännen
luokan musiikerin.
-- Ahaa, nyt minä tiedän ketä tarkotat, sanoi Vold. Sinä tarkoitat
tietysti ilveilijää.
-- Mitä? Se oli konstikas nimi. Minä luulin hänen olevan musiikerin.
-- Musiikeri! Kaukana siitä. Hän on sirkustaiteilija ja clowni. Sinä et
pidä arvosi mukaisena lukea paikkakunnan lehtiä. Siellä näkisit hänet
mainittavan.
-- Huomasin suuren teltan katon tullessani hotelliin, sanoi Asbjörn
Krag. Ehkä ystäväsi ilveilijä esiintyy siellä.
-- Se pitää paikkansa.
-- Mutta eikö hän ole sama joka valokuvaa musiikkia?
-- Ha ha, ei, sinä olet oivallinen. Ilveilijä on tavallinen
sirkustaiteilija ja professori Bloch taiteilija, tiedemies ja suuri
keksijä. Onhan toki eroa kuningas Salomon ja Jörgen hatuntekijän
välillä. He ovat kyllä pelkkiä katkeria vihollisia, mitä minä näytän
ymmärtäväni. Ilveilijä kokoo yleisön suurimman suosion ympärilleen, kun
toista valokuvausmusiikkineen pidetään hupsuna.
Musiikkivalokuvaaja on toimittanut suuren soitannollisen
iltahuvituksen, joka tapahtuu huomenna.
Mutta kilpailusta ilveilijän ja sirkuksen kanssa saanee hän tuskin niin
paljon väkeä että hän voi maksaa kuluja. Siksi on hän aivan huippuunsa
raivossa ilveilijään ja raivonsa näkyy selvästi hänen ilmoituksissaan.
Asbjörn Krag nauroi.
-- Pienelle rauhalliselle ja idyllimäiselle kaupungillenne on suotu
täydellinen amerikalainen elämys.
-- Niin, täydellisesti. Väestö on myöskin kovin uteliasta
saadessaan nähdä miten se tapahtuu. Kujeilija on uhannut paljastaa
musiikkiprofessori Blochin humpuukimusiikin ja professori on vuorostaan
uhannut ampua ilveilijän. Professorihan on Villistä Lännestä.
-- No niin, vastasi Krag ja asia ei tule mielenkiinnottomammaksi siitä
seikasta, että toisella puoluelaisella on väärät hiukset ja parta --
hän esiintyy siis naamioituna. Ja että naamio kätkee olennon tai
toisen, jolla varmaankin on halua pysyä poissa.
-- No niin... mitä ilveilijä...
-- Se ei ole ilveilijä, sanoi Asbjörn Krag, se on musiikkiprofessori.
Toinen nousi ylös.
-- Mitä! huudahti hän. Sitä en olisi milloinkaan voinut ajatella. Miksi
hänen pitää olla naamioituna?
-- Olet oikeassa. Miksikö? Olen vakuutettu siitä, että hän näyttää
kyllä hullunkuriselta muutenkin. Mutta nyt aijon viettää tämän päivän
koettamalla päästä selvyyteen siinä. Olen jo askarrellut niin kauvan
perhenäytelmien ja muiden surullisten asiain kanssa, että suorastaan
virkistyn saadessani virkistää ajatuksiani aivan koomillisessa asiassa.
Koomillinen on tämä asia, siitä ei voida väittää. Sano minulle eikö
osoittaudu siltä, että nämä herrasmiehet toimisivat yhteisymmärryksessä
keskenänsä. Että kaikki vaan on toimitettu sirkuksen reklaamin hyväksi?
-- Kyllä, tietysti, sanoi Vold, on mieleeni muiden muassa juolahtanut
se epäluulo. Mutta sen on täytynyt torjua.
Tunnen sirkuksen johtajan aikaisemmalta käynniltä. Hän ei milloinkaan
voisi ruveta sellaiseen tuumaan kuin kiihottaa koko yleisö ja ehkä
tulemalla kielletyksi antamasta muutamia esityksiä. Sitäpaitse on
ilveilijän ja Coloradolaisprofessorin vihollisuus aivan silmin nähtävä
ja oikea. Ottakaamme lehtiä ja ilmoituslehtisiä niin voit itse nähdä
miten on sen laita.
Vold meni lukuhuoneeseen ja palasi muutaman minuutin kuluttua takasin
viimeisten paikallislehtien kanssa. Siinä oli päivän sanomalehti
"Halden" ja "Smålenens Amtstidenden" eilispäivän numero.
"Amtstidendessä" sattui silmään heti eräs valtava ilmoitus.
SIRKUS
TAIKAILVEILIJÄ
sekä
koko suuri valio-taiteilijakunta
esiintyy