PAULI. Ja jos hän kaatuu, jos perkele sais voiton, niin miekkani
tupestansa lentäköön.
NIILO. Tulkaat kaikki! Ja jos myöskin Pauli kaatuu, niin tuossa Yrjö!
YRJÖ. Juuri niin, Niilo.
NIILO. Sinä talonpoika-lurjus! Sinunko kanssas kävisin kamppaukseen
minä? Sinut potkin tästä palleroisen naasikkas turviin.
YRJÖ. Tänne miekkas, Tyko, minä tahdon tehdä lihaa! (Aikoo temmata
miekan Tykolta.)
TYKO. Pois, Yrjö! Tilinsä minulle on suurempi.--Niilo! (Tyko ja Niilo
miekastelevat.)
PAULI. Nyt ole niinkuin taivaan sineys,
Mun Tykoni. Sun asias oikea
Ja vapaa sydämmes sua nostakoon!
YRJÖ. Nyt ole niinkuin »kissa liukkaall' jäällä»,
Ja vapise kuin haapa myrskyssä,
Mun Niiloni. Sun musta omatuntos
Kuin vuori raskas päälläs maatkoon
Ja painakoon sun alas helvettiin. (Niilo kaatuu.)
TYKO (erikseen). Miks' täytyypi mun kotokankahilla
Viel' heimolaisen verta vuodattaa!
YRJÖ. Hän kylliksi on saanut.
TYKO. Yrjö, Yrjö!
Nyt näytä, mitä vakuutit ja vannoit.
Jos juomas meitä hirmuisesti petti,
Niin oman rintan' lävistäköön miekka,
Mi Niilon verestä nyt punertaa.
YRJÖ. Minä juoneen käyn. (Ottaa kiväärinsä. Niilo, maatessaan maassa,
ampuu pistoolilla Tykoa, Elma heräyy ja juoksee kamostuen ylös, Tyko
rientää häntä syleilemään.)