(Puisto Viitalan kartanossa, Mauno ja Martti tulevat.)
MAUNO. Mene, käske häntä tänne. (Martti menee.) Sitten vuosia on kulunut
kuin jalkani näitä paikkoja polki. Nyt seison tässä, tässä vihamieheni
maalla, mutta voitosta riemuiten.--Mitä sanoo hän nyt, koska viimein
kaikki tuumansa häntä lyövät vasten otsaa? Mitä sanoo onkija, koska oiva
hauki ihan rannan korteistossa itsensä koukusta irtitempaisee ja
kiirehtii sinilaineihinsa takaisin? Hän puree hammasta ja kiroo.
(Markus, Niilo Ja Martti tulevat.)
MARKUS. No, peeveli! Mistä myrskyypi nyt?
MAUNO. Tahdonpa maksaa velkani.--Lue hänelle summa käteen, Martti.
MARKUS (erikseen). Onko paholainen irti?
MARTTI. Tässä, herra.
MARKUS. Ota vastaan, Niilo. (Erikseen.) Olenpa kuin pilvistä pudonnut.
Hän maksaa minulle? ja täyden summan? Mistä?--Helvetti! tätä en luullut
tapahtuvan.
MARTTI. Niin, herrani.
MAUNO. Oletko saanut maksus?
NIILO. Tässä on sekä pää-oma että kasvot.
MARKUS. Maksuni olen saanut, naapuri.
MAUNO (erikseen). Nytpä näyttäisin sulle aika nenän, jos mielisin olla
alhainen.
MARTTI (erikseen). Nyt en voi itseäni pidättää. (Ääneensä.) Tuollahan on
Kuusela selkäni takana, ja tässä edessäni Viitalan akkunat minua
killistellen katselee.
MARKUS. Mitä hourit, vanha kuivettunut kääpä?
MARTTI. Houriipa vanhan pää.--Mutta sanotaanpa profeetta Tanielin
tehneen hiuksista, ihrasta ja piistä suuren pallon ja tukkineen sillä
sen hirmuisen lohikärmeen kidan.
MARKUS. Mikä sitten?
MARTTI. Sitten sanotaan hänen tehneen lohikärmeelle näin. (Koukistaa
itseänsä osoittaen Viitalaan päin pitkää nenää.) Aih, selkäni! Leini
perkele! (Pitelee selkää) Aih!
MARKUS. Ha, ha, ha, sinä riivattu! Kiitä selkääs, se on kilpes, joka sun
pelastaa nyt; opettaisinpa sun muutoin mulle näyttelemään pitkää nenää.
MARTTI (erikseen). Kiusahenkeni meni kuitenkin ohitse tällä.
MARKUS. Jaa, kiitä selkääs.--Mutta mitä sanon sinulle, joka maksoit
minulle niin koreasti? Pelkäänpä toki sun nyt haastelleen hyvää
Belsebubin kanssa.
MAUNO. Siis Belsebubi sinä?
MARKUS. Suo anteiksi, mutta me emme juuri haastele hyvää keskenämme.
Tarkoitinpa häntä, jolta sinä rahat sait.
MAUNO. Taidanpa toimittaa itselleni rahaa kunniallisella tavalla.
MARKUS. En myöskään tarkoita, että sinä varastit tahi ryöväsit tältä
pimeyden suuriruhtinalta, vaan että pyysit häneltä koreasti, sait ja
kiitit raappaisten jalallas. Mutta missä ollee nyt se pieni, hento
sieluparkas?
MAUNO. Ei siellä missä sinun, ei seurassa vintiön sielun. Ne ammahtavat
toinentoisestaan kuin ruumiimmekin. Nyt, naapuri, jää herran huomaan,
helvetin herran kynsiin niinkuin rikas mies. (Menee.)