Siitä lähtien, kun olen oppinut lukemaan, on sanomalehti salaperäisesti
minua kiehtonut. Kun näin isäni levittelevän noita suuria lehtiä,
jotka olivat pienten mustien merkkien peittämät, kun osia niistä
luettiin ääneen ja kun noista merkeistä koitui ajatuksia, niin luulin
olevani noitumista näkemässä. Tuosta ylen ohuesta ja hienoin viivoin
peitetystä lehdestä, jonka merkit olivat minun silmissäni ihan
merkityksettömät, urkeni ilmoille rikoksia, ankaroita onnettomuuksia,
seikkailuja, juhlia; Napoleon Bonaparte karkasi Hamin linnoituksesta,
Tom-Pouce puettiin kenraaliksi, laskiaishärkää Dagobertia kävelytettiin
Parisissa, Praslinin herttuatar murhattiin! Kaikki tuo yhdessä ainoassa
paperilehdessä ja vielä tuhat muuta asiaa, niiden joukossa vähemmän
juhlallisia, jokapäiväisempiä, jotka ärsyttivät uteliaisuuttani:
kaikki nuo herrat NN, jotka jakelivat iskuja tai saivat niitä,
antautuivat ajoneuvojen murskattaviksi, putosivat katoilta tai veivät
poliisikamariin kadulta löytämänsä rahakukkaron. Mistä kaikki nuo
herrat NN, kun minä en nähnyt ainoatakaan? Minä yritin turhaan kuvata
mieleeni herra N:ää. Minä tiedustelin, mikä se oikeastaan oli, mutta
minulle ei annettu mitään tyydyttävää vastausta.
Noina etäisinä aikoina tuli taloon rouva Mathias auttamaan Mélanieta,
jonka kanssa hän muuten eli sangen huonossa sovussa. Rouva Mathias,
joka oli luonteeltaan vaikeakäänteinen, kiivas ja herkästi
loukkaantuva, osoitti melkoista minuun kohdistuvaa mielenkiintoa. Hän
oli keksinyt erinäisiä rakentavia ja moraalisia viekkauksia minua
parantaakseen. Niinpä hän, lukiessaan sanomalehdestä sekalaisia
uutisia, joissa kerrottiin muun muassa 'ilkeämielisyyden aiheuttamasta'
tulipalosta ja 'herra Duchesnelle, päiväpalkkalaiselle sattuneesta
onnettomuudesta, oli sieltä löytävinään eilistä käyttäytymistäni
koskevan selonteon. Hän luki: 'Nuori Pietari Nozière käyttäytyi
eilen Tuileriespalatsin puutarhassa ollessaan tottelemattomasti ja
pikavihaisesti, mutta on nyttemmin luvannut luopua näistä rumista
paheista.'
Järkeni oli kahden vuoden iällä kyllin kehittynyt estääkseni minua
aivan helposti uskomasta tulleeni mainituksi sanomalehdissä samoinkuin
herra Guizot tai herra Duchesne, päiväpalkkalainen. Minä huomasin, että
rouva Mathias, joka tavaili kaikki nuo uutiset hieman soperrellen,
mutta ei kovin usein sanaa toistaen, alkoi minua koskevaan tiedonantoon
ehdittyään yhtäkkiä omituisesti epäröidä, ja päättelin sen nojalla,
etteivät viimeksi mainitut olleetkaan sanomalehdestä luettavissa, vaan
että hän ne keksi osoittaen riittämätöntä nokkeluutta. En niinmuodoin
joutunut petetyksi, mutta vaikealta tuntui jäädä vaille lehtien
maininnan suomaa kunniaa, ja minä sallin mieluummin asian jäädä
epävarmaksi pyrkimättä toteamaan, että se oli selvää petosta.
V