TILTA (Asettaa kupin hänen eteensä). Tässä on teillekin, isäntä.
TORKKOLA. Tiedäthän, että minä en saa. No -- koska se nyt kerran on
kaadettu niin menköön nyt. -- Ja nyt me taas puhumme vähän järkeä!
Mitenkäs se olikaan tyttöseni? -- Niin -- yhteen asiaan sinulta jäikin
vastaus antamatta. Et sanonut, mitä sinä minusta tahdot.
LIISA (Veitikkamaisesti). No kah, minunhan piti petkuttaa teiltä
perujanne, tiemmä!
TORKKOLA. Sinäkös letukka! Sitäkö sun piti, sanot?! Kuka sinut sitte
siihen pakoittaa?
LIISA. Ei kukaan. Äitini vaan arveli olevan syytä yrittää. Vaan totta
puhuakseni, minä en siihen kelpaa ensinkään. Kättä nuolemaan ja häntää
heiluttamaan kuin koira ei minulla ole ensinkään halua. Enkä minä rupee
toisen hengenlähtöäkään odottamaan, siksi iloinen elämästäni minä itse
olen (Nousee. Sydämmellisesti.) Ei, jumala sen tietäköön, isäntä, että
minä kernaasti suon teidän elää vähintäin sata vuotta! Enpä minä tahdo
teiltä päivääkään riistää, -- en minuuttiakaan.
TORKKIOLA. Siinä teet kiltisti, tyttöseni.
LIISA. Niin että en minä sen tautta tänne tullut. Vaan ei ollut hauskaa
myötäänsä kotonakaan kuljeskella, ja siksipä minä mielelläni läksinkin
vähän maailmaa katselemaan, -- hyvin vähän vaan -- ja sitte minä
tahdoin toki teitäkin tervehtiä, isäntä -- sen verran vain, että
saattaisin kotiin tullessani kertoa täällä käyneeni. Sitähän minä vaan
tahdoin. Ja kernaasti minun puolestani voitte sanoa, ettei tästä
talosta mitään perittävää ole. Ja pellolle ajakaa, jos niiksi tulee.
TORKKOLA. Odotetaan nyt sentään toistaiseksi, ellei sinulla liian
kiirettä ole. Tahtoisin vaan hyvin mielelläni kuulla, mistä syystä
äitisi tuli lähettäneeksi sinut tänne perimään?
LIISA. Niin, kyllä hän vallan vakavasti sitä tarkoitti! "Liisa", hän
sanoi: "sinä olet köyhä orpotyttö", sanoi, "ja vallan yksin maailmassa
olet. Saat koettaa tulla toimeen miten sinä paraiten itse taidat. Sukua
sinä olet vanhalle Torkkolan Aapelille, ja siitä on minulla mustaa
valkoisella, jos tarvitaan. Laittaudu hänen luokseen kiireimmän kautta.
Ei hänellä enää pitkälti elonaikaa riitä, sanovat hänen viimeistä
virttään veisaavan." -- Niin älkään suuttuko, isäntä, mutta niin hän
sanoi. -- "Ja pyri hänen suosioonsa", sanoi, "ei hän ainakaan ennen
hyvää pilaa välttänyt." --
TORKKOLA. Ei, kyllä hän siinä oli oikeassa. Enkä minä muuksi ole
muuttunut, jos totta puhun.
NYKÄNEN (Pukkaa häntä kylkeen).