Päivä kun laskee taas,
talkootanssit -- aatelkaas! --
viulut ja pillit polkkaa pauhoaa!
(Menevät laulaen ja hoilaten.)
(Torkkola, Tiitan tukemana, sisään vasemmalta etualalta.)
TORKKOLA. Ohhoo jaa! Taaskin on uusi kirottu päivä elettävä!
TILTA. Elkää isäntä suotta valitelko. Syökää nyt vellinne, muuten se
jähtyy.
TORKKOLA. Yhdentekevä lie, syönkö vai en. Ei tule minusta miestä
koskaan enää.
(Istuutuu huokaillen, murtaa leipää velliin ja syö
kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään.)