ROSAMUNDA. Minä läpi katson sinun plaanisi! Sinä tahdot minut naida, me
panemme muka alkuun pienen galanterilafkan, jossa koko affääri makaa
minun päälläni, ja sinä vietät laiskurin päiviä. Ehkä pitää minun vielä
reqvireerata kauniita puotimamselleja sinulle suudeltaviksi, sill'aikaa
kun minä saan hankkia leipää suuhusi.
ALFONS. No, mutta aivanhan olet sokea nyt pelkästä vihasta.
ROSAMUNDA (puhuu selvästi suomea; hirveän vihoissaan). Enkö ole
oikeassa, sinä ryökäle mies, joka noin pirullisesti palkitset
rakkauteni? --
(Soitetaan kaksi kertaa.)
ALFONS. Jo soitetaan taas.
ROSAMUNDA (selvällä suomella). Meidän välimme on loppunut, mutta
sinä -- tyttö-hetale -- olet myöskin lopussa.
HANNA (joka tähän asti on hiljaa itsekseen nauranut, yht'äkkiä
säikähtäen). Mutta mitä taidan minä --
ROSAMUNDA (murtaen taas tästä lähin ruotsiksi). Sun pitäisi hävetä
tuommoisena kypsymätönnä tyttönä tuolla lailla houkutella tykösi
miehiä!
HANNA. Minäkö häntä houkutellut?
ROSAMUNDA. Luuletko että sentähden, että olet minua pari vuotta
nuorempi, olisit pulskempi? Hä? -- Ooh, tuo lienee hyvin helppoa tuolla
tavoin rakastella yhtä ja toista ja tehdä yhtä ja toista ja ottaa
vastaan lahjoja herralta!
HANNA. Kuka semmoisia minusta puhuu?
ROSAMUNDA (kiehuen vihasta ja hyvin nopeaan). Minä, minä, minä. Minä
tiedän kaikki! Herran kanssa sinä rakastelet, monsieur Alfonsia sinä
houkuttelet luoksesi ja rehellistä Juhoasi sinä petät, -- mutta se on
loppuva. Armollinen fröökynä tulee saamaan tietää kaikki. Jos kohta hän
onkin ainoastaan herran sisar, on hänellä kuitenkin valta talossa,
sillä hänen veljensä on jättänyt hänelle koko huone-ekonomian ja on
itse vaan omissa affääreissään. Ja armollinen fröökynä katsoo paljon
siveyden ja siivouden päälle, ja tahdonpa nähdä, tuleeko hän kärsimään
talossaan tyttöraiskaa, joka kaikkia miehiä eskometeeraa. Herre
jestandes, jos herran morsian, fröökynä Noora, saisi semmoista tietää!
Ei, talo on puhdistettava, ennenkuin hän ambarkeeraa -- Ooh, minun
sanani päälle panee armollinen fröökynä suuren painon, -- saadaanpa
nähdä, kuka täällä voiton pitää, sivistynyt kamarineitsyt vai semmoinen
maalaisletukka kuin sinä. Minä laitan sinut pois talosta, luota siihen!
(Soitetaan kaksi kertaa.)
Jaa, jaa, ja' kommer -- Muista minua vaan, sinä kana korpimetsistä, et
viikkoakaan enää ole täällä! Oo rövoaar!
(Poistuu).
HANNA (itkien). Ilkeä -- tuolla tavalla kohdella rehellistä tyttöä!
ALFONS. Ole huoleti, Hanna!
HANNA. Ja se on teidän syynne! Mitä ajattelee nyt fröökinä minusta?
ALFONS. Rosamunda on vihainen kissa! Minä en enää piittaa hänestä!
Kuules, Hanna, Juho ei kuitenkaan sovi sinulle -- sinä olet fiini tyttö
ja hän röyhkeä tallirenki! Heitä hänet hiiteen! Herra on luvannut
minulle oivallisen paikan rautatielle, hänellä on mahtavia tuttavia ja
niin palkitaan uskolliset palvelijat. Ota nyt koetteeksi minä!
(Mielii häntä syleillä).
4:jäs kohtaus.
Edelliset. Juho (esiintyy salaa).
HANNA. Antakaa mun olla!
ALFONS. Pyyhi pois kyyneleesi. Kauniit silmäsi käyvät niin rumiksi, kun
itket ne punaisiksi. Tule tänne, tyttöseni, ja ole ystävällinen taas.
HANNA. Minulla ei ole teidän kanssa mitään tekemistä!
ALFONS. No, suudelma sovinnoksi!
(Mielii häntä syleillä.)
HANNA. Minä huudan!
JUHO (sieppaa Alfonsia kauluksesta ja viskaa hänet ison matkan
syrjään). Hohoi, lakeija! Mitä tahdot!