JUHO. Pian, pian, suukkonen! --

HANNA. Herra sinua soittaa; saat nuhteita, jos et heti mene!

JUHO. Mutta pikimmältämme -- -- --!

HANNA. Myöhästyt, myöhästyt -- mene!

JUHO. No, mutta anna, anna!

HANNA. Toiste kun paremmin sopii! Joudu, joudu, Juho!

JUHO. Saakelin renkitoimet! Ei edes sen verran ole itsensä herra, että

saisi rauhassa suudella tyttöään!

(Lujaa soittoa näyttämön takana.)

JUHO. Tuossa paikassa tulen!

(Poistuu peräovesta).

HANNA (yksin). Ah, poikaseni, saat oppia aikanasi että ensiksi on

vaimosi vuoro ja sitte kahvin. Ai'ot ruveta laulamaan toista virttä,

kun kerta olet miehenäni; mutta luulenpa että minäkin osaan samaa

nuottia, poikaseni.

(Menee takalle ja kaataa pannusta kahvia pieneen

kahvipannuun, jonka asettaa kahvikantimelle ynnä

kupin ja kerma-astian.)

2:nen kohtaus.

Hanna. Alfons.

ALFONS (hennosti, murtaa teeskenteleväisesti hieman ruotsiksi). Hyvää

huomenta, Hanna kulta!

HANNA (lyhyesti). Jumal' antakoon!

(Asettaa kahvikantimen pöydälle.)

ALFONS. Niin lyhyestikö Hanna tervehtää? Enkö saa mitään herttaisempaa

tervehdystä?

HANNA. Minkätähden? Olihan tervehdykseni kohtelias kyllä.

ALFONS (juopi kahvia). Mutta mielisinpä toki vähän enemmän kuin

kohteliaisuutta.

HANNA. Minkätähden sitä minulta odotatte?

ALFONS. No, no, Hanna. Nyt en ymmärrä sinua.

HANNA. Tiedätte varsin hyvin mitä tarkoitan.

ALFONS. En todellakaan tiedä -- selitä mulle!

HANNA. Ettekö vetäisi samasta nuorasta herran kanssa, joka niin minua

kiusaa?

ALFONS. Joka sinua kiusaa?

HANNA. Älkää olko olevinanne! Kukas tuopi mulle ehtimiseen, vaikka

löytyy neitsyt talossa, herralta takkeja, kauluksia, mansetteja ja

semmoisia, joihin mun täytyy välistä pistää nappi kiinni, välistä

ommella ratkennut sauma?

ALFONS. Se on tosin synti, että niin kaunisten sormien täytyy neuloa,

mutta mitä voin minä siihen?

(Tahtoo ottaa häntä kädestä.).

HANNA (lyöpi häntä kädelle). Pois käsi! Neulominen olisi kyllä

paikallaan; mutta miksi minun aina täytyy itse viedä mitä olen ommellut

herran tykö. Että hän kiusaa minua pyytämällä suudelmaa, että hän

tahtoo minua syleillä ja että te, Alfons, sill'aikaa olette vahtina

oven takana, se ei ole paikallansa, eikä ole oikein.

Kyökissä: Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä · 第 10 / 34 题