Edelliset. Rovasti.
_Rovasti_. Kas niin, nyt olen ajeltu niin puhtaaksi kuin mikä pienoinen
kaartin vänrikki hyvänsä, ja nyt, rakas veli Edvard, otamme pienen
lautapelimme, sillä välin kuin naiset varustelevat joulu-illaksi.
Vai niin, sinä olet täällä, rakas lapseni. Sitten sinun täytyy saada
parranajosuudelma vanhalta sedältäsi, sellaista tarjotaan täällä
maalla. (Suutelee Hortensea.)
_Valtioneuvos_. Hei, katsopas vaan. Juuri noin teki isävainaja nuorelle
rouvalleni, kun olimme täällä ensi kerran. Ha, ha, ha!
_Rovasti_. Jaa, jaa, mies pitää sanansa ja antaa mitä lupaa. (Nauraa.)
Mutta missä on muijani ja Toini? He ovat jättäneet sinut yksin.
_Hortense_. He leipovat torttuja, hyvä setä.
_Rovasti_. Pidä sitten puoliasi, sillä makeampia torttuja et ole
koskaan maistanut. Ja nyt, veli Edvard, menemme me lautapelille.
_Valtioneuvos_. Emme viivy kauan, lapseni, ja sitten — tulee
joulupukki! (Suutelee hänen otsaansa; herrat menevät oikealle.)