Tiedon metsäpalosta oli Lattin koululle tuonut eräs sekarotuinen,
joka asui pohjoispuolella Latt-järveä. Pakokauhu syntyi heti. Martin
löysi Ellenin ja Charlien ja kiiruhti heidän kanssaan rattaille. He
käsittivät nyt, miksikä Lind ei ollut saapunut juhlaan.
Kun kaikki muut olivat lähteneet koululta, seisoi Joel Brund yksin
ulkopuolella. Hän odotti vaimoaan. Hän näki, että Cliff Lyndahlin auto
oli kadonnut koulutalon kupeelta. Mutta hän odotti sittenkin. Hän
tiesi, että Dora tulisi takaisin.
Hän odotti pimeässä kokonaisen tunnin, ja sitten Dora tuli yhdessä Chff
Lyndahlin kanssa tämän autossa. Se oli ainoa auto Oelandissa. Dora
astui nyreissään Cliffin vierestä maahan ja nousi rattaille, joissa
Joel odotti häntä. Sitten he ajoivat pois sanomatta sanaakaan, Cliffin
ajaessa toiseen suuntaan.
Itäisellä taivaalla näkyi harmaata valoa, kun he saapuivat sille
kohtaa, missä heidän kotinsa ennen oli ollut. Pieni mökki oli
nyt mustuneena ja savuavana kasana. Ulkohuoneet olivat kokonaan
tuhoutuneet. Oli ruvennut satamaan.
Dora Brund kohautti olkapäitään. »Hm!» hän nauroi miehelleen. »En näe
mitään syytä jäädä tänne. Nyt et voi tarjota minulle enää edes kattoa
suojakseni.»
»Voiko Clyff Lyndahl tarjota sitä sinulle?» Joel kysyi tyynesti.
Dora nosti olkapäitään.
»Voi ja paljon muutakin», hän vastasi.
»Tiedätkö sen varmaan?»
»Aivan varmaan, vaikka vetoa löisin! Enkä välitä vähääkään, vaikka
muutkin tietäisivät sen, mitä minä tiedän», hän sanoi kevyesti. Hän
vilkaisi sivulta Joeliin nauraen ivallisesti. Hänestä oli hauskaa
näyttää hänelle voimaansa, vaikka kaikki heidän välillään olikin
lopussa. Cliff Lyndahl oli luvannut tehdä paljon hänen puolestansa...
Joel Brund kumartui vaimonsa puoleen tavoitellen häntä suurilla,
koukkuisilla sormillaan. Hän voisi murskata hänet kuin leikkikalun.
Dora pelästyi peräytyen mökin kärventynyttä seinää vasten. Hänen
huulensa liikkuivat äänettöminä kauhusta.
Joelin käsivarret vaipuivat alas. Hän astui pois pää kumarassa. Syvä,
karhea nyyhkytys kohosi hänen rinnastaan, ja Dora painautui seinää
vasten.
»Nouse rattaille, Dora. Minä vien sinut Lyndahlin luo», Joel mutisi.