Tulensammuttajat tulivat Yellow Postista Mark Jordanin mukana.
Sillä välin kuin he koettivat saada tulen pysähtymään Caleb Garen
pellavapeltoon, Mark kiiruhti farmille.
Hän tapasi Lindin ja Amelian rauhallisesti odottamassa. He olivat
pysytelleet huoneessa nähtyään, ettei tuli kääntynyt länteen päin.
Mark jutteli hetken aikaa heidän kanssaan, vakuuttaen, että he olivat
täydessä turvassa ja että miehet pian saisivat tulen sammumaan.
Lind seurasi Markia ulos.
»Mark — pelkään, että Calebille on jotain tapahtunut», hän kuiskasi.
»Katsohan hänen lyhtyään — se tuikkii keskellä suota eikä ole liikkunut
siitä pitkään aikaan.»
Mark antoi katseensa kulkea yli pimeiden peltojen. »Näen kyllä. Mutta
ehkäpä hänellä ei ole mitään hätää. Minä lähden auttamaan miehiä ja
koetan löytää Calebin», hän sanoi kiiruhtaen pois.
Pohjoisen puolella tuli oli levinnyt, joskaan ei yhtä nopeasti, kuivan
ahon yli ja uhkasi nyt Fusi Aronsonin heinäsuovia ja rakennuksia.
Fusi ja hänen veljensä Björn, jotka eivät olleet lähteneet juhliin,
olivat valjastaneet kaksi hevosta auran eteen ja tekivät hurjasti
työtä kovassa kuumuudessa. Björn katseli metsään päin ja näki Fusin
vartalon kuvastuvan tulen loimua vasten kuin jättiläisen. Sitten toinen
hevosista, vahva, vanha tamma, kaatui kuolleena maahan. He olivat siksi
kaukana hevosha'asta, etteivät he voineet mennä toista hakemaan.
Fusi riisui valjaat hevosen raadosta ja kiinnitti ne omiin
hartioihinsa. Sitten hän neuvoi Björniä, miten hänen tuli käsitellä
auraa. Äärettömällä voimanponnistuksella hän kynti toisen vaon toisensa
jälkeen vetäen auraa hevosen rinnalla, leveitten hartioitten kohotessa
ja säärien jännittyessä. Ja vihdoin leveä kuja oli saatu kynnetyksi,
jonka yli pienet liekit eivät ylettyneet. Koska tuuli oli etelään, ei
ollut pelkoa, että kipinät kirpoaisivat suoviin. Fusi oli pelastanut
farminsa.
Mutta sillä välin kuin Fusi ja Björn kyntivät omalla maallansa, tuli
raivasi itselleen tien peltojen poikki Joel Brundin farmille; tämä oli
lähtenyt juhlille vaimonsa, Doran kanssa.