»Sinä olet nyt suuri tyttö. Ehkäpä joudut piankin naimisiin? Entäs te,
miss Archer, te kuulutte käyvän sulhasen haussa?»
»Minäkö?»
»Ehkä se on erehdystä», mrs. Sandbo paransi puhettaan. »Tokkopa
Fusi Aronson ilman aikojaan olisi käynyt Thorvaldsonin luona. Mutta
puhutaanhan sitä niin paljon Sidingissä.»
»Mitä te tarkoitatte, mrs. Sandbo?» Lind kysyi pahoillaan.
»Oi — en mitään — en mitään, mitä kannattaisi kertoa. Sidingissä
väitettiin vain, että Fusi Aronson oli antanut Thorvaldsonille selkään,
kun tämä oli maininnut jotain opettajattaresta ja Klovaczin talon
hoitajasta. Mutta ei siitä maksa vaivaa sen enempää puhua.»
Lind pelästyi. Miten ihmeessä — tuuliko täällä vakoili? Ehkäpä
sittenkin oli ollut varomatonta käydä Klovaczissa.
Amelia tuli samassa huoneeseen ja tervehti ääneti mrs. Sandbota. Ellen,
joka oli kuullut, mitä jälkimmäinen oli kertonut, katsoi pitkään
Lindiin ja läksi ulos. Hänellä oli oma käsityksensä tuollaisesta
karkeasta ja hävittömästä epähienoudesta.
»Miten mr. Gare jaksaa palattuaan kaupungista?» mrs. Sandbo kysyi
ystävällisesti. Amelia vakuutti, että Caleb oli hyvissä voimissa.
»Varmaankin hän toi paljon sieviä tulijaislahjoja tytöille?»
»Emme me voi ostaa mitään, mikä ei ole suorastaan tarpeellista, mrs.
Sandbo. Kiitoksia paljon hedelmäkaakusta. En pitkään aikaan ole
ennättänyt leipoa kaakkuja. Puutarhassa on kovin paljon työtä.»
»Niin —» huokasi mrs. Sandbo. »Kaakut ja herkut maksavat myös paljon.»
»Ellen», Amelia huusi keittiöön, »keitä teetä mrs. Sandbolle.»
»Mrs. Thorvaldsonilla vasta oli huono onni», mrs. Sandbo sanoi
vakavasti laskien kätensä ristiin.
»Mitä hänelle on tapahtunut?» kysyi Amelia huomatessaan, että vieras
oli halukas kertomaan.
»Hän sai pienokaisen viime viikolla, mutta lapsi syntyi kuolleena
— poika kaiken lisäksi. En ennättänyt ajoissa paikalle», hän sanoi
pahoitellen. »Thorvaldson oli aivan suunniltaan surusta — yhdeksän
tyttöä ennestään, ja nyt ensimmäinen poika. Mutta hyvä oli, että lapsi
kuoli.»
»Miksikä niin, oliko siinä jotain pahasti?»
»Pahastiko? Ettekö ole kuullut?» hän huudahti mielihyvällä pitkittäen
jännitystä. Tietystikään garelaiset eivät olleet kuulleet. Mistäpä he
olisivat kuulleet?
»En.»
»No niin —» mrs. Sandbo yskähti nojautuen tuolinsa selustaa vasten.
»En tahtoisi puhua siitä — mutta lapsella oli vasikan pää.» Hän odotti
loistavin silmin sanojensa vaikutusta.
»Hyvä Jumala!» huudahti Lind.
»Tarkoitatteko, ettei kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt?» Amelia
kysyi tyynesti.
»Hän oli pelästynyt, mrs. Lindahl, joka oli apuna, kertoi minulle
kaikki. Lapsi syntyi ennenkuin he lähettivät minulle sanaa. Lehmä oli
potkaissut häntä juuri kuukautta ennen. Se oli oikein tuolle miehelle,
miksi hän pani vaimonsa sellaiseen työhön juuri vähää ennen.»
»Miten julmaa», Lind mutisi. Hän huomasi, että mrs. Sandbo täydellä
todella uskoi, että lapsella oli ollut vasikan pää.
Caleb tuli hetken kuluttua huoneeseen ja vilkaisi mrs. Sandbohon. Hän
ei sanonut kellekään mitään, otti vain eräästä laatikosta kirjeen,
jonka hän toi pöydän ääreen.
»Fusi Aronson kuuluu myöneen teille metsää, mr. Gare. Minulle hän ei
suostunut sitä myömään, vaikka tarjosin hyvän hinnan.»
Caleb ei kohottanut edes katsettaan. »Niin», hän sanoi hajamielisesti
tutkien paperia edessään.
»Hirveä onnettomuus, mikä sattui Aronsonin pojille neljä, viisi vuotta
sitten. Fusi ei ole enää entisellään sen jälkeen.»
»Surullista se oli», sanoi Amelia.
»Ei kukaan näytä olevan oikein perillä asiasta», mrs. Sandbo jatkoi.
»Kummallista, ettei kukaan sattunut olemaan lähellä, jotta olisi voinut
pelastaa heidät ja viedä heidät yöksi suojaan. Eivät he olleet niinkään
kaukana ihmisasunnoista paleltuessaan kuoliaaksi.»
»Myrsky tietenkin pidätti ihmiset kotosalla, mrs. Sandbo», kiiruhti
Amelia sanomaan.
»Niin, ja kulkutauti oli myös liikkeellä.»
»Minun taitaa täytyä palata puutarhaan, mrs. Sandbo», sanoi Amelia
vilkaisten Calebiin. »Poimin herneitä illalliseksi, ja kello on jo
neljä.»
»Hyvänen aika, olenpa viipynyt jo kovin kauan! No niin hyvästi, miss
Archer. Älkää välittäkö tuosta Thorvaldsonista. Hän on ilkeä mies.
Hyvästi mr. Gare. Hyvää heinäonnea.» Hän kiiruhti ulos hameitten
kahistessa kuin paperi. Amelia seurasi kiitollisena hänen jäljessään.
Kun mrs. Sandbo oli lähtenyt, yskäisi Caleb hiukan ja pani paperin
takaisin laatikkoon. Hän ei ollut lukenut siitä sanaakaan. Hän sulki
laatikon, väänsi avaimen lukkoon ja pisti sen liivintaskuunsa, missä
hänellä oli suuri hopeakellonsa. Lipaston laatikossa Caleb säilytti
kirjeitään ja papereitaan, joihin ei kukaan muu perheen jäsen koskaan
kajonnut.
Amelia tuskitteli puutarhassa, mitähän Caleb sanoisi hänen palatessaan
takaisin. Hän otaksui, että Caleb oli tullut huoneeseen vain
kiusatakseen häntä ja näyttääkseen, että hän tiesi mrs. Sandbon olevan
talossa.
Lind kiiruhti huoneeseensa ihmetellen, mitenkähän laajalle tuo tieto
oli levinnyt, että hänet oli nähty yhdessä Mark Jordanin kanssa. Ei
kukaan voinut tietää, että hän oli aterioinut yhdessä hänen kanssaan
Klovaczin talossa, ja niinpä tämä huhu ei saattanut olla muuta kuin
pahansuopaa panettelua. Mutta hänen täytyi varoa, ettei hän antaisi
syytä juoruihin niin kauan kuin hän oli opettajana Oelandissa. Hänestä
tuntui nyt, että Amelialla oli täysi syy pelätä Calebia, jos tämä tiesi
jotain epäedullista hänestä. Jos se tulisi ihmisten korviin, niin hän
joutuisi armotta epäilyksen alaiseksi.