Sinä päivänä, jolloin Calebia odotettiin kotiin, mrs. Sandbo huomasi
äkkiä, että elämä oli kovin ikävää. Tosin mrs. Thorvaldson lännen
puolella »odotti», ja mrs. Sandbon oli määrä hoitaa häntä hänen
maatessaan lapsivuoteessa, mutta siihen oli vielä vähintään kaksi
viikkoa. Pitkään aikaan hän ei ollut kuullut mitään juoruja, eikä ollut
tapahtunut mitään skandaalejakaan, joita hän olisi voinut levittää ja
kaunistella. Opettajatar, joka varmaankin kuuli paljon, ei ollut kärkäs
levittämään tietojaan. Senpä vuoksi sinä päivänä, jolloin Calebia
odotettiin kotiin, mrs. Sandbon uteliaisuus voitti hänet kokonaan.
Sven oli lähtenyt Yellow Postiin, ja silloin mrs. Sandbo päästi
karjansa Garen laitumelle ja ryhtyi sitten täysin epätieteellisellä
tavalla karkottamaan sitä pois sieltä. Lind, joka näki hänen juoksevan
pitkin peltoa, ihmetteli, miksi hän ajoi karjansa Garen maille. Sitten
hän keksi, mikä tarkoitus tällä kaikella oli, ja hän hymyili itseksensä.
Kun mrs. Sandbo vihdoin oli saanut kerätyksi elukat aitauksen
nurkkaukseen, tuli Martin hänen avukseen ja avasi portin, ja mrs.
Sandbo ajoi karjan tielle. Sitten hän kääntyi hengästyneenä ja painaen
kättään rintaansa vasten katsomaan, keitä pihalla oli. Lind, joka oli
tarkastellut Ellenin sokeriherneitä, lähestyi ystävällisesti tervehtien
häntä.
Mrs. Sandbo vastasi hajamielisesti, kaikesta päättäen suuresti
hämmästyneenä, kun hän vihdoinkin huomasi olevansa juuri siellä, minne
hän oli halunnut päästä. Hän katsoi opettajattaren ohi taloon päin,
silmissä himokas ilme.
»Missä on mrs. Gare — ja tytöt?» hän kysyi kiihkoissaan kompastuen
omiin sanoihinsa. Puhuessaan hän huomasi puutarhan sievine, suorine
riveineen, uuden vaunuvajan sekä kömpelöt, valkoiset leghorn-kanat,
jotka heiluttaen pyrstöjään nokkivat ja kuopivat aitauksessa. Lehmät
olivat jo kaukana tiellä, mutta ne saattoivat kernaasti odottaa.
»Ellen on työssä sisällä, mrs. Sandbo», sanoi Lind. »Judith on mennyt
Yellow Postiin, ja mrs. Garella on jotain hommaa.» Hän tiesi, että
Amelia pelästyisi nähdessään tuon naisen täällä.
»Hyvä — hyvä!» Mrs. Sandbo ei keksinyt muuta tapaa, millä ilmaista
tunteitaan sillä hetkellä. Hän oli niin hämmästynyt, kun ei kukaan
hyökännyt häntä vastaan, niinkuin hän olisi tehnyt, jos vieras
tällaisten olosuhteiden vallitessa olisi tullut taloon, ettei hän
tullut heti astuneeksi taloon.
Ennenkuin hän ennätti sanoa mitään, tuli mrs. Gare esiin ulkohuoneiden
puolelta valkea, ylöskäännetty esiliina pullottavana edessään. Hän
varjosti vapaalla kädellään silmiään lähestyessään heitä.
»Hyvä — hyvä — mrs. Gare», sanoi mrs. Sandbo samoinkuin hänellä
oli tapana sanoa istuessaan omassa vierashuoneessaan ruskeat
nahkahuonekalut ja Sandbon koko perheen himmeät valokuvat ympärillään.
»Te ette ole lainkaan entisestänne muuttunut! Kylläpä teillä on munia!
Saatteko joka päivä yhtä paljon!» Hänen silmänsä mittailivat nopeasti
Amelian pukua, kenkiä ja kasvojen ilmettä.
Amelia hymyili, katsoen huvitettuna Lindiin. Mrs. Sandbo ei ollut
erikoisesti miellyttänyt häntä niinä parina, kolmena kertana, jolloin
hän aikaisemmin oli tavannut hänet, mutta hän olisi sittenkin kernaasti
pyytänyt hänet taloon, jollei hän olisi pelännyt Calebia. »Emme joka
päivä», hän vastasi. »Mitä teille kuuluu, mrs. Sandbo?»
»Minä en ole ollut hyvissä voimissa viime aikoina. Mieheni kuoltua on
elämä tuntunut hyvin raskaalta. Työt menevät — hunningolle, jollei
miestä ole talossa. Svenistä ei ole mitään hyötyä, sen jälkeen kuin hän
oli kaupungissa. Hän haluaa sinne takaisin — ja mitäpä naisparka voisi
yksin saada aikaan?» Hän katsoi lohduttomana taloon päin. Eikö Amelia
aikonut pyytää häntä huoneeseen?
»Se on varmaankin hyvin raskasta teille», sanoi Amelia. Hän katseli
mrs. Sandbon karjaa, joka hajaantui tielle.
»Minulla oli aika työ, ennenkuin sain nuo roistot pois teidän
pellostanne, mrs. Gare! Ne himoitsevat makeaa heinää. Svenin täytyy
korjata aita siltä kohdalta, josta ne murtautuivat läpi. Missä tytöt
ovat?» hän kysyi tarkastellen terävästi ympärillensä. Hän oli kyllä
kuullut Lindin vastauksen tähän kysymykseen.
Amelia teki hänelle selkoa.
»Vai ompelee Ellen? Uusia kesäpukujako?»
»No — eipä juuri. Miten Dora jaksaa?»
»Niin, Dorako.» Mrs. Sandbo otti asennon pistäen kätensä liivinsä
hihanreikiin, ja oli hyvillään siitä, että tämä aihe pidentäisi
keskustelua. Samalla kertaa häntä sekä kiukutti että huvitti
huomatessaan, että Amelia koetti päästä hänestä eroon. »Millainen hänen
elämänsä on! Sellaisen miehen rinnalla! Minä sanoin hänelle: 'Sinun ei
pidä ottaa häntä.' Mutta hän oli itsepäinen, ja siinä nyt nähdään, mitä
tuli! Hän oli kaunis tyttö, Dora, ja hyvä tyttö. Kaikki juoksivat hänen
perässään Loyalassa, kun hän oli siellä tarjoilijattarena. Mutta minkä
me voimme nuorille! Sven — ehkäpä hänkin nai jonkun luuskan, jollei
Judith välitä hänestä. Ha, haa! Mitä te arvelette heistä, mrs. Gare?»
Hän naureskeli Lindille ja katsoi jälleen taloon päin. Varmaankin
nyt, kun oli näin paljon sanottu, mrs. Garen oli pakko kutsua hänet
huoneeseen. Ja tarjota ainakin kuppi kahvia.
»En usko, että Doran elämä on niinkään huonoa, mrs. Sandbo», sanoi
Lind, »nyt kun olen käynyt hänen luonaan, Minun mielestäni hänen
miehensä näyttää hyväntahtoiselta.»
»Hm! Te ette tunne häntä vielä.»
Amelia tarttui lujemmin esiliinaansa, jossa munat olivat. Lind
kosketteli mrs. Sandbon käsivartta. »Sallikaa minun auttaa teitä
ajamaan lehmät kotiin, mrs. Sandbo. Kyllä me helposti saamme ne täältä.»
»Toivon sen käyvän helposti», mrs. Gare hymyili. »Hyvästi, mrs. Sandbo.»
Kotimatkalla mrs. Sandbo ei voinut salata hämmästystään eikä pahaa
mieltään, kun häntä ei kutsuttu Garen linnoitukseen.
»Onko Gare itse sellainen? Pelkääkö vaimo niin kovasti häntä, ettei hän
uskalla pyytää naapuria kahville?» hän kysyi Lindiltä.
»Luultavasti siksi, ettei mies ollut kotona», sanoi Lind yskähtäen.
»Hyvä — sitten käyn siellä jonakin päivänä, jolloin Gare itse on
kotona!» sanoi mrs. Sandbo pontevasti.
Mrs. Sandbo oli täysin perillä Garen perheen olosuhteista, mutta
joskus, kun elämä tuntui hänestä ikävältä, hän halusi omaksi
virkistyksekseen verestää toisten asioita koskevia tietojaan. Nyt hän
oli siis kaksinkerroin kiihottunut, ensiksikin siksi, että hän oli
saanut uuden todistuksen Caleb Garen itsevaltiudesta, ja toiseksi
siksi, että häntä oli persoonallisesti loukattu.