Aikomuksemme ei ole ryhtyä tekemään lähempää selvää nykyisimmästä
kirjallisuudestamme, jonka tuotteita on joka päivä tilaisuus lukea.
Mainitsemme vaan, että suomalainen kirjallisuus 1850 vuoden kiellon
jälkeen on kasvanut arvaamattomassa määrässä. Mikäli suomenkieli on
saavuttanut luonnollisen asemansa valtiollisella ja yhteiskunnallisella
alalla ja mikäli sitä on ruvettu koulu- ja sivistyneiden puhekielenä
käyttämään, sikäli on suomenkielinen kirjallisuuskin edistynyt kaikilla
aloilla. Monilukuisista kirjailijoista luettelemme tässä seuraavat:
_August Engelbrekt Ahlqvist_ (Oksanen), syntynyt 1826, täysinpalvellut
suomenkielen professori; kuuluisa suomenkielen tutkija ("Suomen kielen
rakennus", "Suomalainen runous-oppi", "Länsi-suomalaisten kielten
sivistyssanat" y.m.m.) ja etevä runoilija ("Säkeniä"). -- _Yrjö
Koskinen_, synt. 1830, professori, v:sta 1882 senatori, joka
historioitsijana ("Nuijasota", "Oppikirja Suomen kansan historiassa",
"Johtavat aatteet ihmiskunnan historiassa" y.m.m.), suomalaisuuden
puolesta pontevasti työskentelevänä valtiomiehenä sekä monella muulla
alalla on saavuttanut kansalaistensa rakkauden. -- _Julius Leopold
Fredrik Krohn_ (Suonio), synt. 1835, kuollut 1888, tunnettu etevänä
runoilijana ("Kuun tarinoita", lyyrillisiä runoja), historioitsijana
("Kertomuksia Suomen historiasta", "Suomen historia nuorisolle" y.m.),
runoutemme tutkijana "Suomenkielinen runollisuus Ruotsinvallan aikana",
laaja "Suomalaisen kirjallisuuden historia", ens. osa, "Suomalaisen
virsikirjan historia" y.m.) sekä kuvalehtien toimittajana ("Maiden ja
Merien takaa", "Suomen Kuvalehti"). -- _Aleksis Kivi_ (kuollut 1872),
aivan omituinen, verrattomilla lahjoilla varustettu kirjailijaluonne,
joka sukkeluutta uhkuvissa komedioissaan ("Nummisuutarit", "Kihlaus")
sekä laajassa kertomuksessaan "Seitsemän veljestä" on kuvannut Hämeen
kansan-elämää, mutta on myös käsitellyt aiheita muiltakin aloilta
(näytelmät "Kullervo", "Karkurit", "Lea" ja "Margareta", lyyrillinen
runokokoelma "Kanervala" y.m.; näistä on varsinkin "Lea" ihanuutensa
kautta verraton). -- _Tuokko_ eli _Antti Törneroos_, synt. 1835,
kaunokirjailija (murhenäytelmä "Saul", useita lyyrillisiä runoja sekä
mainioita runoteosten suomennoksia). -- _Aleksanteri Rahkonen_, kuollut
1877, runoilija ("Sääskiä" sekä lyyrillisten runojen suomennoksia). --
_Kaarle Martti Kiljander_, Nilsiän rovasti, kuollut 1879, kääntänyt
suomeksi muun muassa Runeberg'in runoelmia. -- _Evald Ferdinand
Jahnsson_, synt. 1844, historiallisten näytelmien ja romanien
kirjoittaja. -- _Paavo Emil Cajander_, synt. 1843, etevä lyyrillinen
runoilija ja suomentaja (suomentanut muun muassa useita Shakespearen
näytelmiä sekä Runeberg'in runoelmat "Hanna" ja "Joulu-ilta"). --
_Juhana Enlund_, taitava runollisten teosten suomentaja. -- _Juhana
Henrik Erkko_, synt. 1849, miellyttävien lyyrillisten runojen tekijä.
-- _Kaarle Jaakko Gummerus_, synt. 1840, romanien kirjoittaja,
suosittujen kansanlehtien "Kyläkirjaston" ja "Kyläkirjaston Kuvalehden"
toimittaja. -- _Pietari Päivärinta_, synt. 1827, lukkari Ylivieskassa,
useiden onnistuneiden, kansan-elämää kuvaavien kertomusten kyhääjä,
jonka esimerkkiä noudattaen useat muutkin talonpoikaiset miehet viime
aikoina ovat kirjoitelleet onnistuneita kertomuksia kansan-elämäsfä. --
_Samuli S. eli Kaarlo Gustav Samuel Suomalainen_, synt. 1850, sieväin,
usein leikillisten novellien kirjoittaja, samalla taitava suomentaja.
-- _Wilho Soini_, synt. 1854, sanomalehtimies, kyhännyt humorillisia
kertoelmia ja näytelmiä. -- Rouva _Theodolinda Hahnsson_, synt. 1838,
miellyttävien kertomusten kyhääjä, -- _Olli Wuorinen eli Berg_ ja
_Kaarlo Kramsu_, taitavia lyyrillisiä runoilijoita. -- Rouva
_Minna Canth_, kirjoittanut näytelmiä ja kertomuksia (näytelmät
"Murtovarkaus", "Roinilan talossa" y.m.). -- _Juhani Aho_, synt. 1860
(kertomukset "Rautatie", "Muudan markkinamies" y.m.).
Ylimalkaan saapi nykyisimmän suomenkielisen kirjallisuuden joukossa
tärkeän sijan käännöskirjallisuus. On näet viime aikoina uutterasti
rikastutettu kirjallisuuttamme siten, että kotimaisen kirjallisuuden
tärkeimpiä ruotsinkielisiä tuotteita kuin myös muiden kansain etevimpiä
kirjallisia teoksia kaikilta aloilta on suomeksi käännetty. Täten on
samalla suomenkieli joutunut monipuolisen kehityksen ja taivutuksen
alaiseksi, joten se yhä enenevässä määrässä pystyy kaikkia aatteellisen
ja käytännöllisen elämän asioita tulkitsemaan. Syvempi tieteellinen
kirjallisuus esimerkiksi on viime aikoina suuresti kasvanut.
Rinnakkain tämän käytännöllisen taivutuksen ja muodostuksen kanssa
kulkee suomenkielen tieteellinen tutkimus ja selvittäminen. Lönnrot'in,
Castrén'in ja Ahlqvist'in työtä tällä alalla on käynyt jatkamaan joukko
tiedemiehiä ja kirjailijoita (_Erik Kustaa Eurén_, k. 1872, _Frans
Ferdinand Ahlman, Aadolf Waldemar Jahnsson, Arvid Genetz_, tunnettu
myöskin runoteosten suomentajana (Runeberg'in "Hirvenhiihtäjäin"
suomennos), _E.N. Setälä_ y.m.m.
Vielä on muistettava eräs kirjallisuuden haara, joka on tällä
aikakaudella Suomessakin kasvanut suureksi, nim. sanomakirjallisuus. Se
levittää tietoja, synnyttää yhä laveammissa piireissä harrastusta
yleisiin asioihin sekä lukuhalua herättämällä valmistaa muullekin
kirjallisuudelle lukijakuntaa. Monet suurenmoiset kirjalliset
yritykset, joihin viime vuosina on ryhdytty, osoittavatkin kirjallisen
harrastuksen kansassamme olevan yhä kasvamaan päin.
Ruotsinkielisistä kirjailijoista on varsinkin _Sakari Topelius_ (synt.
1818, täysin palvellut professori) Suomen luontoa kuvaavilla
runoillaan, historiallisilla romaneillaan ("Välskärin kertomukset") ja
verrattomana lastenkirjailijana saavuttanut muistettavan ja rakastetun
nimen.