10. Tulen synty.

Se varsin valehtelevi,

Tyyni tyhjeä latovi,

Joka tulta arvelevi

Väinämöisen iskemäksi;

Tuli on tullut taivosesta,

Panu pilvissä rakettu,

Se on poika aurinkoisen,

Armas auringon sikiö,

Tehty taivosten navoilla,

Otavaisten olkapäillä.

Siell' on tulta tuikuteltu,

Varvenneltu valkeaista,

Luona päivän, kuun malossa,

Kehän kultaisen kesessä,

Suun alla sulon Jumalan,

Alla parran autuahan.

Sielt' on tullunna tulonen,

Puhki pilvien punaisten,

Yläisistä taivosista

Alaisihin maaemihin;

Taivot reikihin repesi,

Ilmat kaikki ikkunoihin,

Tulta maahan tuotaessa,

Valkeaista vaaittaissa.

Suomalainen lukemisto · 第 109 / 113 题