Pukki ja kettu olivat kumpikin pudonneet syvään kuoppaan, josta eivät
voineet päästä ylös. Vaan viimmein kettu, aina viekas ja kavala, keksi
seuraavan neuvon. Sanoi pukille: "Jo nyt tiedän, kuinka pääsemme ylös".
"Kuinka?" kysyi pukki. "Niin, vastasi kettu, että kohoat etujaloillesi
pystyyn kuopan laitaa vastaan, minä nousen sarvillesi, hyppään siitä
ylös ja vedän sinunkin jälkeeni". Pukki ihastui sen neuvon kuultuansa
ja teki niinkuin kettu oli pyytänyt. Vaan kettu itse ylös päästyänsä ei
ollenkaan huolinut pukista, irvisteli vaan, kun toinen häntä petoksesta
soimasi, ja sanoi: "Jos sinulla, pukki raukka, olisi semmoinen mieli
kuin parta, niin semmoiseen kuoppaan et olisi joutunutkaan."
_Hulluilla herrat kyntävät_.