"Tuima juutti, käy nyt kuolemaan!",
puhui Eerik Fleming, "Junker Tuomas!"
Junker Tuomas nousi hirttolavalle,
yllään niiniköyden silmun huomas.
-- "Junker Tuomas oon ja ritari,
Turun linnanherra enkä roisto,
tahdon kuolla niinkuin vapaasukuinen,
kuin suo synty, arvo sekä loisto.
Jos ma oisin Turunlinnassa,
varmaan oisitte nyt työssä muussa,
piispat, riikin herrat, sinä Fleming myös,
kurjat kuolisitte hirsipuussa!"
-- "Tanskan Kristianin pyöveli,
tahra tarttui myydyn miekkas kahvaan,
tapoit ystäväni, jalot herrat muut,
raastoit naiset, lapset, ryöstit rahvaan.
Junker Tuomas, käyt nyt kuolemaan,
nyt kun iäks suljet silmäluomen,
muista, Suomen mies sun maahan musersi,
koska kauhuun saatoit kaiken Suomen!"
-- "Junker Tuomas oon ja ritari,
kunnialla minun kuolla suokaa,
viekkaasti mun, Fleming, vainolaivaan sait,
viime pyyntö, hamppuköysi tuokaa!"
-- "Niiniköysi sulle sopii vain,
Junker Tuomas, näin nyt maani kostaa
Mestari, te korkeahan asemaan
saatte kunnian nyt konnan nostaa!"
Tukholmassa torvet toitotti
yli valtakunnan illansuussa,
kuinka Junker Tuomas, julma juutti, näin
kuoli kunniatta hirsipuussa.
(Larin Kyösti.)