»Päätelmäni ovat selvät», sanoi lääkäri. »Minulla onkin jo todistus
valmiina.»
»Jos se riittää teille, tri Manningtree, niin riittää minullekin. Jos
menisin katsomaan toisia...»
»Minulla on kaikki paperit huoneessani», sanoi lääkäri.
»Erinomaista», sanoi taikinakasvoinen mies.
»Oli erinomaisen hyvä, että tulitte tänään. Teillehän olisi ollut
yhdentekevää tulla vaikka huomennakin, mutta meillä alkaa tosiaan olla
liiaksi väkeä täällä. Eräs noista vekkuleista on varmasti vaarallinen.
Palveluskunta täällä ei pidä hänen käyttäytymisestään. Teidän pitäisi
hiukan silmätä häntä, taikka oikeastaan jokaista. Ne ovat kaikki selviä
tapauksia, jotka kaipaavat vain yleistä siirtokäskyä.»
He puhelivat nyt niinkuin Sargon ei olisi ollutkaan läsnä, tai niinkuin
hän olisi ollut eloton esine. Heille hän todella oli muuttunut
sellaiseksi, hän oli jo siirtynyt pois ihmiskunnan piiristä.
»Miksi te olette puhelleet minun kanssani?» kysyi Sargon äkkiä hämärän
pelon siitä, mitä hän oli sanonut ja tehnyt, kehittyessä hänen
mielessään.
Lääkärin käytös muuttui. Hän puhui Sargonille kuin pienelle lapselle.
»Te saatte nyt mennä takaisin vuoteeseen», sanoi hän. »Jordan!»
»Mutta haluaisin tietää sen.»
»Menkää Jordanin mukaan.»
»Mitä ne paperit ovat, joista te puhuitte.»
Tohtori kääntyi selin Sargoniin vastaamatta mitään, ja taikinakasvoinen
mies avasi oven lähteäkseen. Sargon otti askeleen heitä kohti, mutta
Jordan tarttui hänen käsivarteensa.
Ja kun Sargon pikemmin ankarasti kuin lempeästi jälleen vietiin
vuoteeseen Jordanin taluttamana, niin tuomari ja lääkäri täyttivät ja
vahvistivat asiapaperit, joita tarvittiin riistämään häneltä melkein
kaikki inhimillisen olennon oikeudet. Sillä mielipuolisuuden syytteessä
olevalle ei ole olemassa lautakunnan tutkintoa eikä mitään _habeas
corpus_ oikeutta. Hän ei saa tuomiota julkisessa oikeudessa, eikä ole
mitään, mihin hän voisi vedota. Hän saattaa kirjoittaa valituksia,
mutta mitä ei oteta huomioon. Jokaisen tylsän hoitajan todistus
painaa enemmän kuin hänen kiivainkaan vaatimuksensa. Hänet siirretään
puolisivistyneiden, huonopalkkaisten, huonosti ruokittujen ja työllä
rasitettujen, melkein autokraattisten hoitajien vallan alaiseksi.
Hänestä näyttää jokainen päivä ja jokainen yö aluksi loppumattomalta,
ja sitten päivät ja yöt muuttuvat jonkunlaiseksi tyhjyydeksi, tulevat
merkityksettömiksi ja menevät menojaan yhä nopeammin. Häntä pidetään
aina ruumiillisen epämukavuuden tilassa, hän voi melkein aina pahoin
huonosti valmistetusta ja joskus pilaantuneesta ravinnosta, ja häneen
vaikuttavat hyvin pahasti kaikenlaiset »rauhoittavat» lääkkeet ja
voimakkaat ulostusaineet. Risiiniöljy on ainoa, jota mielisairaaloissa
käytetään todella alttiisti. Hänellä on täysi syy pelätä monia
tovereistaan ja osoittaa orjamaista tottelevaisuutta häntä hoitaville
vartioille. Lääketieteellinen tarkastaja liikkuu kyllä taka-alalla:
lääketieteellinen lautakunta, jolla ei ole mitään kokemusta
mielisairauksista. He käyvät sairaaloissa määrättyihin aikoihin,
välttävät liikaa vaivaa, näkevät niin vähän kuin mahdollista.
Ja mitäpä he oikeastaan saattaisivat tehdä? He eivät saata lisätä
ruokamenoja, eivätkä korottaa hoitajien palkkoja. Heidät on määrätty
säästämään eikä tuhlaamaan veronmaksajien varoja. Hoitajat ovat
yhteistoiminnassa ja suojelevat toinen toistaan. Heidän täytyy pysyä
yhdessä, ja monet heistä saavat aina pelätä raivoisia sairaita.
Satunnaisesti, siitä tarkoin ilmoitettuaan, tarkastava viranomainen
saattaa käydä sairaaloissa. Silloin pannaan kaikki parhaaseen
järjestykseen. Ne hoidokit, joilla mahdollisesti on valittamisen syytä,
eivät pääse lähestymään häntä, taikka eivät tiedä, kuinka lähestyä
saadakseen valituksensa kuuluviin. Hoitajat ovat läsnä keskeyttämässä,
selittelemässä, häiritsemässä. Niinpä onneton puolihullu, jolla ei ole
mitään mahdollisuutta saada apua, joutuukin kärsimään huonoa kohtelua,
saa huonoa ruokaa, huonon vaatetuksen, eikä hänellä päivällä eikä yöllä
ole muuta seuraa kuin mielipuolet. On jo hyvin paha terveelle joutua
kokemaan todella mielipuolien hullutuksia, raivoa, kyllästyttävää
koneellisuutta, sekavuutta, mutta mitä se vaikuttaakaan sellaiseen,
jonka ylitse on langennut tuon täydellisen pimeyden puolivarjo? He
eivät saa olla omissa oloissaan, eivät pääse eroon toisista, heillä ei
ole mitään rauhaa. Yhteiskuntamme kokoaa nuo onnettomat yhteen, pois
näkyvistä, rakentaa muurit heidän ympärilleen, kuluttaa heidän vuokseen
niin vähän, että he eivät saa kunnollista ravintoa eikä kunnollista
hoitoa, ja tekee urhoollisesti parhaansa unohtaakseen kaiken, mikä
heitä koskee.
Ja meidän Sargonimme, joka ulkomaailmassakin käytäntöineen ja
vapauksineen oli joskus hiukan hämillään, täytyi nyt mennä tuohon
synkkään alaiseen maailmaan. Sillä häntä pidetään vielä kaksi päivää
tarkastuslaitoksessa odottamassa viranomaisten ratkaisua. Sitten
hänet lähetetään neljän muun vangin kanssa vielä riemuttomampaan ja
surullisempaan vankeuteen Cummerdown Hillin rakennuksien, muurien ja
ristikoiden taakse.
Niinpä hän nyt joksikin aikaa häviää tavallisten ihmisten näkyvistä,
ja katoaa hetkeksi tästäkin tarinasta. Olisi sietämätöntä kertoa
likimainkaan tarkoin hänen jokapäiväisten kärsimystensä ja alennuksensa
vaiheita.