10 p. maaliskuuta 1857.

Rakkaat vanhemmat.

Lähettämänne 100 ruplaa olemme saaneet ja kiitämme niistä

sydämellisesti. Sillä mitä meillä vielä ennestään on sekä niillä 10

ruplalla, jotka joka kuukausi saamme vuokraa varten, me tulemme tämän

lukukauden toimeen, jollei mitään erikoista satu.

Niinkuin jo aikaisemmin Cedercreutzeillä kuulimme, vietetään Viipurissa

iloista elämää. -- Yhtä loistavia ja kohisevia huveja ei tosin meillä

täällä ole, mutta sen sijaan useita kauniita konsertteja, joista

osa on pidetty hätääkärsivien hyväksi. -- On todellakin hauska nähdä,

miten myöskin meidän vanhat veljemme Ruotsissa keräävät innolla

nälkäänäkevien suomalaisten hyväksi. Jokaisessa kaupungissa,

pitäjissäkin on varsin suuria summia saatu kokoon ja koko summa nousee

jo useihin tuhansiin, -- Ja kun näkee miten meillä vähävaraisimmatkin

antavat roponsa, niin ei tiedä, pitäisikö tätä koettelemusta sanoa

onnettomuudeksi vai onneksi; sillä hätä ja avunanto on lähentänyt

meidän kansamme eri piirit niin lähelle toisiaan, että sitä on

pidettävä suurena voittona, ja itse kurjuus, jota monet saavat kestää,

joutuu sen johdosta pikemmin taustalle.

Me elämme täällä niinkuin tavallisestikin hiljaisesti, ilman suurempia

tapahtumia. Molemmat me olemme, Jumalan kiitos, terveitä, ja niinpä työ

myös edistyy. Oi, miten toista onkaan työskennellä, kun ruumis on

terve, sen olen tänä talvena saanut kokea! Tunnen voimaa ja iloa,

jommoista harvoin ennen olen kokenut. On melkein sanoin selittämätöntä,

miten ihana se tunne on, kun _voi_ mitä tahtoo.

Tälläkin lukukaudella harrastan etupäässä historiallisia lukuja;

latina, jota viime lukukaudella opiskelin, on melkein kokonaan saanut

väistyä filosofian tieltä. Myöskin harjoittelen tänä lukukautena

ainekirjoitusta, koska aion parin kuukauden kuluttua koettaa suorittaa

tämän alustavan kokeen. Omituista, miten sellaisissa asioissa

alituisesti tarvitsee harjoitusta. Kun nyt, kolmen vuoden väliajan

jälkeen, jälleen aloin kirjoittaa aineita, ei se tahtonut lainkaan

sujua niinkuin kymnaasissa. Silloin ei aineiden kirjoittaminen

tuottanut minulle vähintäkään vaivaa, ja nyt -- olisin varmaan

pureskellut kynääni, jollei se olisi ollut terästä. Nämät aineet ovat

oikeastaan ruotsiksi kirjoitettavat; mutta on lupa käyttää myös jotakin

muuta kieltä. Bolin kirjoitti vastikään saksaksi, minä aion

periaatteesta kirjoittaa _suomeksi_.

Pari päivää sitten olimme taaskin Cedercreutzillä päivällisillä.

Paronitar lainasi minulle kahden amerikkalaisen runoilijan teokset:

Longfellow'n ja Bryant'in. Viime aikoina on suhteeni rakkaihin

amerikkalaisiini ollut hiukan kireä orjienpitäjien voittojen vuoksi;

mutta näistä runoista, samoinkuin eräästä mielenkiintoisesta, tätä

kysymystä koskettelevasta kirjoituksesta, jonka vastikään luin "Revue

des deux mondes'sta", näen, että hyvinkin suuri enemmistö halveksuu

orjuutta ja että se vain ohimenevien olosuhteiden pakotuksesta antaa

myöten. -- Nämät runoilijat, samoinkuin Shakespearekin, muodostavat

minun iltalektyyrini, vaikka minun ikävä kyllä täytyy aina pitää

sanakirjaa käsillä, mikä hidastuttaa lukemista.

Nyt minun täytyy lopettaa, sillä paperikin jo loppuu, ja jos olen

kirjoittanut liian perusteellisesti meidän oloistamme, niin on se

kokonaan äidin syy, sillä kerran joulun aikana hän valitti, että

kirjoitan liian lyhyitä kirjeitä. Voikaa nyt kaikki hyvin! Terveisiä

sekä suurille että pienille, älkää unohtako myöskään vanhaa Maria ja

hänen joukkoaan.

Teidän _Julius_.

Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta · 第 40 / 47 题