Rakkaat vanhemmat.
Lähettämänne 100 ruplaa olemme saaneet ja kiitämme niistä
sydämellisesti. Sillä mitä meillä vielä ennestään on sekä niillä 10
ruplalla, jotka joka kuukausi saamme vuokraa varten, me tulemme tämän
lukukauden toimeen, jollei mitään erikoista satu.
Niinkuin jo aikaisemmin Cedercreutzeillä kuulimme, vietetään Viipurissa
iloista elämää. -- Yhtä loistavia ja kohisevia huveja ei tosin meillä
täällä ole, mutta sen sijaan useita kauniita konsertteja, joista
osa on pidetty hätääkärsivien hyväksi. -- On todellakin hauska nähdä,
miten myöskin meidän vanhat veljemme Ruotsissa keräävät innolla
nälkäänäkevien suomalaisten hyväksi. Jokaisessa kaupungissa,
pitäjissäkin on varsin suuria summia saatu kokoon ja koko summa nousee
jo useihin tuhansiin, -- Ja kun näkee miten meillä vähävaraisimmatkin
antavat roponsa, niin ei tiedä, pitäisikö tätä koettelemusta sanoa
onnettomuudeksi vai onneksi; sillä hätä ja avunanto on lähentänyt
meidän kansamme eri piirit niin lähelle toisiaan, että sitä on
pidettävä suurena voittona, ja itse kurjuus, jota monet saavat kestää,
joutuu sen johdosta pikemmin taustalle.
Me elämme täällä niinkuin tavallisestikin hiljaisesti, ilman suurempia
tapahtumia. Molemmat me olemme, Jumalan kiitos, terveitä, ja niinpä työ
myös edistyy. Oi, miten toista onkaan työskennellä, kun ruumis on
terve, sen olen tänä talvena saanut kokea! Tunnen voimaa ja iloa,
jommoista harvoin ennen olen kokenut. On melkein sanoin selittämätöntä,
miten ihana se tunne on, kun _voi_ mitä tahtoo.
Tälläkin lukukaudella harrastan etupäässä historiallisia lukuja;
latina, jota viime lukukaudella opiskelin, on melkein kokonaan saanut
väistyä filosofian tieltä. Myöskin harjoittelen tänä lukukautena
ainekirjoitusta, koska aion parin kuukauden kuluttua koettaa suorittaa
tämän alustavan kokeen. Omituista, miten sellaisissa asioissa
alituisesti tarvitsee harjoitusta. Kun nyt, kolmen vuoden väliajan
jälkeen, jälleen aloin kirjoittaa aineita, ei se tahtonut lainkaan
sujua niinkuin kymnaasissa. Silloin ei aineiden kirjoittaminen
tuottanut minulle vähintäkään vaivaa, ja nyt -- olisin varmaan
pureskellut kynääni, jollei se olisi ollut terästä. Nämät aineet ovat
oikeastaan ruotsiksi kirjoitettavat; mutta on lupa käyttää myös jotakin
muuta kieltä. Bolin kirjoitti vastikään saksaksi, minä aion
periaatteesta kirjoittaa _suomeksi_.
Pari päivää sitten olimme taaskin Cedercreutzillä päivällisillä.
Paronitar lainasi minulle kahden amerikkalaisen runoilijan teokset:
Longfellow'n ja Bryant'in. Viime aikoina on suhteeni rakkaihin
amerikkalaisiini ollut hiukan kireä orjienpitäjien voittojen vuoksi;
mutta näistä runoista, samoinkuin eräästä mielenkiintoisesta, tätä
kysymystä koskettelevasta kirjoituksesta, jonka vastikään luin "Revue
des deux mondes'sta", näen, että hyvinkin suuri enemmistö halveksuu
orjuutta ja että se vain ohimenevien olosuhteiden pakotuksesta antaa
myöten. -- Nämät runoilijat, samoinkuin Shakespearekin, muodostavat
minun iltalektyyrini, vaikka minun ikävä kyllä täytyy aina pitää
sanakirjaa käsillä, mikä hidastuttaa lukemista.
Nyt minun täytyy lopettaa, sillä paperikin jo loppuu, ja jos olen
kirjoittanut liian perusteellisesti meidän oloistamme, niin on se
kokonaan äidin syy, sillä kerran joulun aikana hän valitti, että
kirjoitan liian lyhyitä kirjeitä. Voikaa nyt kaikki hyvin! Terveisiä
sekä suurille että pienille, älkää unohtako myöskään vanhaa Maria ja
hänen joukkoaan.
Teidän _Julius_.