Rakkaat vanhemmat.
Kauniin ilman ja hauskan seuran suosimina olemme onnellisesti saapuneet
tänne. Meitä oli seitsemän ylioppilasta laivassa, m.m. molemmat Slöörit
ja Löfgren.[20]
Täällä olen Snellmanin luennoilla tavannut jo melkein kaikki tuttavani;
sillä suurin osa ylioppilaskunnasta kerääntyy aina häntä kuuntelemaan.
Usein suuri sali on niin täynnä, ettei voi saada istuinpaikkaa. Niin
paljon kuulijoita ei kellään Castrénin kuoleman jälkeen ole ollut.
Asuntoomme olen hyvin tyytyväinen; meillä on kaksi somaa huonetta,
eivätkä ne ole lainkaan niin pieniä kuin Leopold valitti. Ainoa vika on
vain se, ettei ole tuuletusikkunaa; mutta minä aion keskustella emännän
kanssa eikö hän sallisi meidän teettää sellaista. Emäntämme ei muuten
ole itse professorinrouva, vaan eräs hänen vuokralaisensa, joka seikka
selittää asunnon korkean vuokran. Täällä emme missään tapauksessa aio
aterioida; sillä ruoka hirveään hintaansa nähden on kehnoa. Leopold
väittää, että hän joskus nousee pöydästä nälkäisenä. Emmehän me välitä
herkuista, mutta annosten pitäisi kuitenkin olla riittäviä.
Päivällisestä emäntä laskee 8 rup. kuussa; 7 rup. parista liha- tai
juustovoileivästä, jotka saamme aamiaiseksi ja illalliseksi, tuntuu
kuitenkin liian paljolta.
Voikaa hyvin. Paljon terveisiä Leopoldilta ja teidän _Juliukseltanne_.