Iloitsin suuresti huomatessani isän kirjeestä, että te olette kaikki
terveinä. Minä olen terve ja iloinen kuin kala vedessä.
Näinä aikoina on ollut varsin kovia pakkasia. Eräänä päivänä oli 29
tuumaa pakkasta, niinkuin Nante[18] sanoo. Mutta ei se haittaa! Se
punaa vain posket ja nenän. Päivällisaikana liitelee jo joitakin
perhosia esplanaadeissa. Innokkaana luonnontutkijana olen niitä
lähempää tarkastellut. Mutta helsinkiläis-ilmanala näyttää synnyttävän
vain koiperhosia. Kukapa tietää, vaikka joukossa olisi arvokkaita
silkkikoiperhosiakin.
Eilen oli meillä akateeminen juhla, nimittäin professori Lönnrotin
virkaanastujaiset.
Aamupäivällä hän piti virkaanastujaispuheen, ja iltapuolella kokoontui
kolmatta sataa ylioppilasta yliopiston eteiseen. Siellä laulajat
lauloivat muutamia lauluja koetellakseen, miltä laulu kuuluisi. Ihanaa
oli kuunnella tuota 50-60-miehistä kuoroa. Yliopiston eteinen näyttää
olevan erinomainen musiikkisali. En osaa sanoin kertoa, miten kauniilta
"Maamme"-laulun täysinäiset, kauniit säveleet siellä kajahtivat.
Myöskin "Minun kultani" laulettiin. Sitten me kuljimme laulaen ja iloa
pitäen katuja pitkin Lönnrotin luo. Tapasimme hänet pihalla, missä hän
parhaillaan oli hiihtämässä. Koko suuri piha täyttyi ylioppilaista. Nyt
kajahti kolmikertainen eläköönhuuto, jonka jälkeen "Maamme"-laulu ja
"Minun kultani" uudestaan laulettiin. Lönnrot kiitti muutamin
yksinkertaisin sanoin, ja sitten häntä tervehdittiin jälleen
eläköönhuudoilla. Sen jälkeen kulkue poistui jälleen. Laulajat
lauloivat marssia ja rivissä me marssimme jälleen yliopistoon. Siellä
laulettiin vielä hyvän aikaa, mikä viekoitteli paljon ihmisiä paikalle.
Nyt tahtoivat jotkut, että vielä samana iltana pidettäisiin suuret
kemut Lönnrotin kunniaksi, mutta juhla siirrettiin torstaihin.
Sanotaan, että Lönnrot kovin vastahakoisesti vaihtoi rauhallisen
Kajaaninsa meidän meluavaan Helsinkiimme. Toivottavasti yleinen
osanotto, jota hänelle täällä osoitetaan, jossakin määrin antaa hänelle
korvausta. Oi, miten kernaasti olisin suonut, että äiti olisi ollut
täällä kuulemassa kaunista laulua. Minun maisterinvihkiäisiini teidän
ainakin pitää tulla nähdäksenne ja kuullaksenne täällä kaikkea.
Työni olen järjestänyt nyt seuraavasti. Aamulla, noustuani, luen
englanninkieltä kello 9:ään. Vicar of Wakefield on varsin
mielenkiintoinen, joskin siinä esiintyvät naiset eivät ole kahden
kopeekan arvoisia. 9-10 luennoitsee Arppe. Sitten syön aamiaista ja
kävelen kello 11:een. 11-12 luennoi Nordmann. 12-3 ei minulla ole
mitään varsinaista työtä. Kaksi kertaa viikossa teen työtä
laboratoriossa 3-6. Iltasin luen jotakin tai menen joskus ulos. Siten
aika kuluu minulta tavattoman nopeasti. (Loppu puuttuu.)