8 p. lokakuuta 1853.

Rakkaat vanhemmat.

Varmaankin teitä ihmetytti viimeinen valittava kirjeeni. Älkää

käsittäkö sitä kuitenkaan aivan sananmukaisesti, sillä olin hyvin

alakuloisella mielellä. Minun täytyi pahoinvoinnin vuoksi pysytellä

pari päivää sisällä ja tunsin itseni työttömänä ollessani kovin

yksinäiseksi. Mutta nyt, kun olen taas hyvissä voimissa ja voin käydä

luennoilla, olen taaskin iloinen ja reippaalla mielellä, eikä

koti-ikävä vaivaa minua yhtä suuressa määrässä. Älkää kuitenkaan

luulko, että silti olisin unohtanut teidät. Ainoa erotus on se, että

ajattelen ilolla kotiinpaluuta, sen sijaan että aikaisemmin vain surin

sitä, mitä minulla ennen oli ollut.

Vähitellen tutustun täällä sekä ihmisiin että oloihin. Olen tehnyt

useita tuttavuuksia, muun muassa maalari M. v. Wrightin, joka maalaa

niin kauniisti suomalaisia lintuja. Hän on samalla hoitajana eräässä

museossa, jota hän näytti minulle. Hän pyysi, että toisin hänelle

kaikki harvinaiset linnut, joita saan ammutuksi. Museon vahtimestari

opettaa minua täyttämään eläimiä. Wrightin johdolla jatkan piirustusta.

Toinen tuttava, joka on minulle hyvin mieleinen, on eräs nuori

Niclander[8], ahkerimpia ylioppilaita tiedekunnassani, joka on

varsinkin luonnontieteestä huvitettu. Hän alkoi viime vuonna koota

kovakuoriaisia; hänen kokoelmansa on jo varsin suuri, ja minä aion

rikastuttaa sitä kaikin tavoin.

Niclanderin pääaine on kasvitiede. Hänellä on hyvin runsas kasvio.

Erääseen toiseenkin hyönteisystävään olen tutustunut, nimittäin nuoreen

parooni Hisingeriin.[9] Hän on tosin valinnut toisen ryhmän, nimittäin

kärpäset kokoiluhalunsa esineeksi, mutta hänellä on myöskin suuri

kokoelma brasilialaisia kovakuoriaisia.

Erääseen uuteen perheeseen olen myöskin päässyt lehtori Ahrenbergin

suosituksen välityksellä olen näet tutustunut Forssmanin[10]

perheeseen.

Eilen oli meidän tiedekunnallamme kokous. Päätettiin, että joka

kokouspäivä, s.o. joka perjantai, joku jäsenistä pitää tieteellisen

esitelmän, ja sitä paitsi perustetaan sanomalehti.

Kymmenen vanhinta valittiin vastaaviksi toimittajiksi. Jokainen voi

kirjoittaa lehteen.

Niinkuin näette, kuluu aika työn ja virkistyksen vaihdellessa; elämä on

sekä hauskaa että hyödyllistä samalla.

Voikaa oikein hyvin, rakkaat vanhemmat! Tervehtikää kaikkia (älkää

unohtako palvelijoita) teidän _Juliukseltanne_.

Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta · 第 6 / 47 题