Otava, Helsinki, 1918.
Nämät kirjeet, jotka isävainajani kätköistä lasken nyt päivän valoon,
ovat enimmäksi osaksi osoitetut hänen vanhemmilleen, yksi ainoa on
sisarelle kirjoitettu ja kymmenkunta hänen nuoruudenystävälleen Kaarlo
Slöörille. Ne käsittävät 1853-1860 -vuosien välisen ajanjakson, hänen
ylioppilas-aikansa, josta suurin osa kului Helsingissä lukuunottamatta
lukuvuotta 1855-56, jolloin hän sairauden vuoksi oli pakotettu
keskeyttämään lukunsa, sekä talvea 1858-59, jolloin hän oleskeli
Rautalammilla. Paitsi sitä läheistä suhdetta, joka vallitsi pojan ja
vanhempien välillä ja joka näissä kirjeissä ilmenee hellänä
huolenpitona vanhempien puolelta ja koti-ikävänä ja vanhempien
tahdon ja toivomusten syvänä kunnioituksena ja huomioonottamisena
pojan puolelta, kuvaavat ne oloja ja elämää ylioppilasnuorison
parissa viime vuosisadan keskivaiheilla ja ennen kaikkea nuoren
kirjeittenkirjoittajan lämmintä isänmaallista tunnetta sekä innostusta
suomalaisuuden asiaan, jonka hyväksi hän jo tänä varhaisena aikana oli
valmis uhraamaan koko työnsä ja voimansa.
Jotta lukijan olisi helpompi täydentää kirjeissä ilmaantuvia aukkoja ja
muodostaa itselleen kuvan siitä ympäristöstä ja niistä olosuhteista,
joista nuorukainen oli lähtenyt, olen ottanut johdannoksi alkupuolen
isäni noin v. 1881 omakirjoittamasta elämäkerrasta. -- Julkaistut
kirjeet vanhemmille ja sisarelle ovat alkujaan kaikki saksankielisiä.
Sen sijaan kirjeet Kaarlo Slöörille ovat suomeksi kirjoitetut ja
painetut alkuperäisessä muodossaan. Kieltä en ole tahtonut niissä
modernisoida, sillä kuuluuhan sekin osaltaan ajankuvaukseen.
_Helmi Krohn_.