Mutta yöllä, kun minä taas olin yksin hiljaisuudessa ja pimeydessä,
heittäytyi ylleni synkkä uni, kamala näky, joka ei johtunut unesta,
eikä valvonnasta -- yksi noita haamuja, jotka aukaisevat lepakon siipensä
sairaitten vuoteen ääressä, tai istuutuvat rikoksen tekijöiden
läähättävälle rinnalle -- -- --
_Natuaea_.
(Hämärä, öinen näky.)
Tuolla kaukana, _alapuolella_, hyvin kaukana Euroopasta -- -- --
kohotteli Bora-Boran suuri kallio pelottavaa huippuaan kohti unien
harmaata, hämärää taivasta -- -- --
Saavuin sinne mustalla laivalla, joka liukui ääneti liikkumatonta meren
pintaa pitkin, ja mikään tuuli ei sitä vienyt ja se kulki sentään.
-- -- -- Aivan lähellä, aivan lähellä maata, mustain ryteikköjen alla,
jotka muistuttivat suuria puita, kosketti laiva korallirannikkoa ja
pysähtyi -- -- -- Oli yö, ja minä seisoin hiljaa liikkumattomana
paikallani odotellen päivää, silmät maahan painuneina, kuvaamattoman
kauhun vallassa.
-- -- -- Viimein nousi aurinko, suuri, kalpea niin kalpea aurinko, että
sitä olisi voinut sanoa taivaan merkiksi, joka ilmoittaa ihmisille ajan
katoamisen, kaamea meteori, lopullisen kaaoksen edelläkävijä, suuri,
kuollut aurinko.
Bora-Bora valkeni valjun väriseksi; silloin saatoin minä erottaa
istuvia ihmisolentoja, jotka näyttivät odottavan minua, ja minä astuin
rannikolle -- -- --
Kookospalmujen runkojen välissä, korkean, surullisen pylväikön
alla, istui naisia kyyryllään maassa päät käsiin painuneina kuin
kuolinvalvonnassa. He näyttivät olleen siinä ammoisista ajoista saakka
-- -- heidän pitkät hiuksensa peittivät heidät melkein kokonaan. He
olivat liikkumattomia, heidän silmänsä olivat ummessa, mutta heidän
läpinäkyvien silmäluomiensa läpi saatoin erottaa minuun kiinnitetyt
silmäterät -- -- --
Heidän keskellään lepäsi pandanusvuoteella valkea, jäykkä, inhimillinen
olento. -- -- --
Minä lähestyin tuota nukkuvaa haamua, minä kumarruin kuolleita kasvoja
kohti -- -- -- Rarahu alkoi nauraa. -- -- --
Tuosta aavenaurusta sammui aurinko taivaalla ja minä olin taas pimeässä.
Silloin viilsi ilman läpi kauhea vihuri, ja minä näin epäselvästi
kauheita näkyjä: Suuret kookospalmut vääntelehtivät tuon salaperäisen
puuskan voimasta -- niiden varjossa oli kyyryllään tatuoituja
kummituksia -- maorihautoja ja maa, joka värjää luut punaisiksi --
mereltä ja koralliriutoilta kuului outoa kohinaa, sinisiä maarapuja,
ruumiitten ystäviä, vilisi pimeässä -- ja niiden keskellä lepäsi
Rarahu, lapsellinen ruumis hänen pitkiin, mustiin hiuksiinsa verhottuna
-- Rarahu silmäkuopat tyhjinä, nauraen ikuista naurua, Tupapahujen
jähmettynyttä naurua -- -- --
"Oi, minun rakas, pikku armaani! Oi, sinä minun iltojeni tuoksuva
kukka! Suru on suuri sydämessäni, kun en näe sinua enää! Oi, minun
aamutähteni! Silmäni sulavat kyynelistä, kun en enää saa nähdä sinua!"
"Tervehdin sinua oikean Jumalan nimessä, kristillisessä uskossa".
"Sinun pieni armaasi,
Rarahu."