Kun olimme mukavasti istuutuneet tulen ääreen aloimme me jutella
suloisesta saaresta.
"Rarahu" -- -- -- sanoi hän hiukan hämillään.
"Niin, hän voi luullakseni hyvin, kun minä lähdin maasta; onpa
mahdollista, että jos olisin sanonut hyvästi hänelle, olisi hän
lähettänyt terveisiä teille minun muassani.
"Niin kuin tiedätte, lähti hän Papeetesta samalla kertaa kuin tekin ja
ihmiset sanoivat: Loti ja Rarahu eivät ole voineet erota; he ovat
lähteneet yhdessä Euroopaan.
"Minä vain tiesin, että hän oli lähtenyt ystävänsä Tiahuin luo, minä,
joka sain hänen kirjeensä Papeurirista seuraavalla, rakastettavalla
kirjoituksella varustettuina: _Tatehaulle, Rotansilmälle, Lotille
lähetettäväksi_.
"Kun hän taas ilmestyi Papeeteen, noin kuuden, kahdeksan kuukauden
kuluttua, oli hän kauniimpi kuin koskaan ennen, naisellisempi,
kehittyneempi -- Hänen suuri alakuloisuutensa lisäsi hänen viehkeyttään;
hänessä oli elegian suloutta.
"Hänestä tuli rakastajatar nuorelle ranskalaiselle upseerille, joka
rakasti häntä niin intohimoisesti, ettei se ollut jokapäiväistä --
Hän oli mustasukkainen teidän muistollennekin. (Rarahua sanottiin
yhä _Lotin pikku vaimoksi_). -- Mies oli vannonut vievänsä hänet
mukaansa Ranskaan.
"Sitä kesti kaksi tai kolme kuukautta, jolloin Rarahu oli elegantein
Papeeten naisista ja suurimman huomion esineenä.
"Sen ajan kuluttua sattui kuningattaren luona kauan sitten aavistettu
tapaus: pikku Pomaré V sammui eräänä kauniina yönä -- hiukan aikaa
hänen huvikseen pidetyn suuren juhlan jälkeen, jonka ohjelman hän itse
oli määrännyt.
"Vanhaan kuningattareen koski tuo uusi, korkein suru ohi mennen sanoen
niin kovasti, että hän tuskin toipuu siitä. [Kuningatar Pomaré kuoli
vuonna 1877 jättäen valtaistuimen toiselle pojalleen Ariiduelle. Hän oli
elänyt melkein kaksi vuotta kauemmin kun hänen poikansa tytär. -- Tästä
päivästä alkaa Tahitin rappeutuminen tapojen, paikallisvärin, viehätyksen
ja outouden puolesta. Tekijän huomautus.] Hän on nyt vetäytynyt
yksinäiseen, poikansa tyttären haudan ääreen rakennettuun majaan, eikä
enää tahdo nähdä elävää sieluakaan.
"Rarahu noudatti tällöin samaa tapaa kuin hovin seuranaiset: surun
merkiksi antoi hän leikata mustat, ihmeteltävät hiuksensa aivan lyhyiksi.
"Kuningatar oli hänelle kiitollinen siitä, mutta se oli riidan aiheena
Rarahun ja hänen rakastajansa välillä -- ja kun Rarahu ei juuri
rakastanut häntä, käytti hän hyväkseen tilaisuutta hyljätäkseen hänet.
"Minä toivoisin voivani kertoa teille, että hän palasi Papeuririin
ystävättärensä luo -- Mutta onnettomuudeksi jäi pikku raukka Papeeteen,
jossa luulen hänen nyt viettävän aivan epäsäännöllistä, mieletöntä
elämää."