Seuraavana päivänä erosi Rarahu Ariitéan palveluksesta, eikä hän sitä
estellytkään.
Meidän majamme suurten kookospalmujen alla, joka oli jäänyt autioksi
minun lähdettyäni, aukeni taas meille. Puutarha oli vielä rehevämpi
kuin ennen ja kokonaan rikkaruohojen ja guavepensaiden vallassa.
Punaiset kukat olivat kasvaneet ja tunkeutuneet kukkimaan meidän
huoneeseemmekin. -- -- Me otimme jälleen haltuumme hyljätyn asuntomme
haikealla ilolla. Rarahu toi sinne vanhan, uskollisen kissansa, joka
oli pysynyt hänen parhaana ystävänään ja tapasi itsensä nyt tutuilla
mailla.
-- -- -- Ja kaikki oli taas kuin kuluneina päivinä. -- -- --