Hiukan auringonlaskun jälkeen tuli minun vuorolleni vartio ja minä
nousin komentosillalle. Raitis ulkoilma, kasvojani pieksävä tuuli
saivat minut heräämään täydelliseen todellisen elämän tuntoon, lähdön
varsinaiseen tietoisuuteen.
Se, jonka sijalle minä tulin yövuorolle, oli John B. -- -- -- minun
rakas veljeni John, jonka hellä ja syvä kiintymys oli minulle suurena
apuna elämän tuskissa.
"Kaksi maata on näkyvissä, Harry", sanoi John siirtäessään vartiovuoron
minulle. "Ne ovat tuolla takanamme ja minun ei tarvitse nimittää niitä
sinulle, sinä tunnet ne -- -- --"
Kaksi kaukaista varjoa, kaksi tuskin näkyvää pilveä taivaanrannalla:
Tahitin ja Moorea'n saaret -- --
John oli luonani hyvin kauan sinä iltana. Minä kerroin hänelle
eilisen illan tapahtumat, sillä hän tiesi vain, että olin yöllä
kävellyt pitkälle, ja että minä salasin häneltä jotain surullista ja
odottamatonta. Olin menettänyt tottumuksen kyyneliin, mutta eilisestä
saakka tunsin minä itkemisen halua; vartiopaikan pimeydessä ei sitä
nähnyt kukaan muu kuin John-veljeni ja hänen vieressään itkin minä kuin
lapsi.
Meri aaltoili kovasti ja tuuli puski meitä ankarasti eteenpäin yön
pimeydessä. Oli kuin olisin herännyt, palannut merimiehen ammattiin
nähtyäni vuoden suloista, raukaisevaa unta maailman nautinnoista
rikkaimmalla saarella. --
-- -- -- Kaksi kaukaista varjoa, kaksi tuskin näkyvää pilveä
taivaanrannalla. Tahitin ja Moorean saaret -- -- --
Tahitin saari, missä Rarahu tällä hetkellä valvoi itkien autiossa
majassani -- pienessä, rakkaassa majassani, jota sade ja yön tuuli
pieksää. -- Ja Moorean saari, missä asuu Taamari, lapsi, jolla on
veljeni otsa ja silmät -- -- --
Tuo lapsi, joka on perheen vanhin poika ja muistuttaa Georges-veljeäni.
Kuinka outoa! Hän on pieni raakalainen, nimeltään Taamari. Isänmaan
syli on aina oleva tuntematon hänelle, ja minun vanha äitini ei koskaan
saa nähdä häntä. Tuo ajatus tuo kuitenkin mieleeni suloista surumieltä,
tekee melkein lohduttavan vaikutuksen. Ainakaan ei kaikki Georgesta ole
lopussa, kaikki ei ole kuollut hänen mukanaan. -- -- --
Minäkin, jonka kuoleman viikate ehkä piankin niittää jossain
kaukaisessa maanosassa syösten minut tyhjyyteen tai ijankaikkisuuteen,
minäkin tahtoisin herätä henkiin Tahitissa, herätä lapsessa, joka
vielä olisi osa minusta, joka olisi minun vertani Rarahun vereen
sekoitettuna. Minulle tuottaisi outoa iloa tuo häntä ja minua yhdistävä
ylimmäinen, salaperäinen side, maorilapsen olemassaolo, joka olisi
muodostunut meistä kahdesta samaan olentoon sulautuneina -- -- --
En luullut rakastavani niin suuresti tuota pikku raukkaa. -- -- -- Minä
olen kiintynyt häneen vastustamattomasti, ainaiseksi. Ja etenkin nyt
olen siitä tietoinen. Jumalani, kuinka rakastin tuota Oceanian maata!
Minulla on nyt kaksi isänmaata, tosin hyvin kaukana toisistaan -- mutta
minä tulen heräämään eloon siinä, jonka juuri olen jättänyt, ja ehkäpä
lopettaisin elämänikin siellä. -- -- --