Kun minä jäin yksin laivaan, nousin minä suruissani _Rendeerin_
kannelle. Tuo tänä aamuna niin eloisa fregatti oli tyhjä ja hiljainen,
mastojen ja raakojen pitkät ääriviivat piirtyivät öistä taivasta
vasten, tähdet olivat sumeat, ilma tyyni ja raskas, meri liikkumaton.
Moorean vuoret kuvastelivat vedessä ylösalaisin kääntyneitä
piirteitään. Kaukaa näkyivät tulet, jotka maalla valaisivat _upa-upaa_;
karkeat, rivot laulut saapuivat tänne epäselvänä humuna patarumpujen
tahdikasten iskujen säestäminä.
Kaikki yön tunnit soivat toinen toisensa jälkeen _Rendeerilla_
unen saapumatta lopettamaan minun outoja unelmiani. Minä rakastin
sydämestäni tuota pikku raukkaa; tahitilaiset sanoivat hänestä:
se on Lotin pikku puoliso. Hän oli tosiaan minun pikku puolisoni;
sydämelläni, aisteillani rakastin häntä paljon. Ja kuitenkin oli
meidän molempien välillä syvänteitä, pelottavia aitauksia, ikuisesti
suljetuita. Hän oli pieni raakalainen; meidän välillämme, jotka
olimme "sama liha", oli rotujen juurellinen eriäväisyys, ensimäisten
käsitteiden kaikki läpikäyvä erotus. Jos minun ajatukseni ja mielteeni
olivat usein käsittämättömiä hänestä, niin olivat hänenkin minusta.
Minun lapsuuteni, isänmaani ja kotilieteni, kaikki tuo pysyisi hänelle
aina käsittämättömänä ja tuntemattomana. Muistan lauseen, jonka hän
eräänä päivänä sanoi minulle: "Minä pelkään, ettei sama Jumala olekaan
luonut meitä." Ja me olimme todella kahden aivan eristetyn ja aivan
erilaisen luonnon lapsia, ja meidän sielujemme yhteys saattoi olla vain
ohimenevää, epätäydellistä ja vaivanalaista.
Pikku Rarahu parka, kohta kun me olemme poistuneet kauaksi toisistamme,
tulee sinusta taas pieni maorityttö, sinä pysyt tietämättömänä ja
kesyttömänä, sinä kuolet kaukaisella saarellasi yksin ja unhotettuna --
ja Loti ei ehkä saa tietääkään siitä.
Näköpiiriin alkoi piirtyä pieni, tuskin näkyvä viiru aavan meren
puolella: se oli Tahitin saari. Taivas valkeni idässä; tulet sammuivat
maalla ja lauluja ei enää kuulunut.
Minä ajattelin, että tuona erikoisen hekumallisena aamuhetkenä oli
Rarahu tuolla, tanssin väsyttämänä, omaan nojaansa jääneenä. Ja se
ajatus poltti minua kuin punainen rauta.