Afareahitun temppelin pyhitysmenot kestivät hyvin kauan.
Lähetyssaarnaajat pitivät pitkiä puheita tahitin kielellä ja
_himéné_-kuorot lauloivat riemuvirsiä ikuiselle isälle.
Temppeli oli rakennettu korallista; pandanuksen lehdistä palmikoitua
kattoa kannattivat saarien puista hakatut hirret, joita yhdistivät
toisiinsa erivärisiä, säännöllisiä ja monimutkaisia kuvioita
muodostavat kudelmat. Rakennustapa oli siis vanhaa maorilaista tyyliä.
Näen vieläkin tuon alkuperäisen näyn: taustan ovet ovat avoinna
maaseutuun päin, vuorien ja korkeiden palmujen muodostamaa ihanaa
maisemaa kohti, -- lähetyssaarnaajan korokkeen ääressä seisoo vanha
kuningatar mustassa puvussa, surullisena ja hartaana rukoillen poikansa
tyttären puolesta, vanhan ystävättärensä Paparan päälliköttären
seuraamana. Hänen valkopukuiset seuranaisensa ovat kokoontuneet hänen
ympärilleen. Temppeli on aivan täynnä kukilla seppelöityjä päitä -- ja
Rarahu, jonka olin antanut lähteä _Rendeeristä_, oli sekaantunut tuohon
joukkoon kuin vieras -- -- --
Syntyi suuri hiljaisuus kun Apirén _himéné_, joka oli säästetty
viimeiseksi, viritti laulunsa -- ja minä erotin takanani pikku
ystävättäreni raikkaan äänen, kun se kaikui kuoron yli. --
Uskonnollisen tai intohimoisen haltioitumisen vallassa suoritti hän
palavasti haaveellisimpia muunnelmiaan; hänen äänensä väreili kuin
kristalli temppelin hiljaisuudessa vangiten kaikkien tarkkaavaisuuden.