Prinssi Tamatoa istui rinnallani palatsin parvekkeen alla. Se tapahtui
hiukan ennen kuin nuo kamalat kohtaukset, joiden takia hänet uudelleen
suljettiin Taravaon vankilaan. Hän piti polvillaan kalpeaa pikku
tytärtään Pomare V:ttä, jota hän hiljaa hyväili leveillä, kamalilla
käsillään. Ja vanha kuningatar katseli heitä molempia kasvoillaan
loppumattoman hellä ja sanomattoman surullinen ilme.
Pikku prinsessa oli myöskin hyvin surullinen. Hän piteli kädessään
kuollutta lintua ja katseli tyhjää häkkiä silmät kyyneleitä täynnä.
Se oli laululintu, Tahitilla tuntematon eläin, harvinaisuus, joka oli
tuotu hänelle Amerikasta, ja jonka omistaminen oli tuottanut hänelle
hyvin suurta iloa.
"Loti", sanoi hän. "_Valkotukkainen amiraali_ on ilmoittanut meille,
että sinun laivasi pian lähtee CaIifornian maahan (_i te fenua
California_). Kun sinä palaat sieltä, tahdon minä, että tuot minulle
mukaasi hyvin paljon lintuja, koko häkin täyden. Ja minä päästäisin ne
lentoon Fatauan metsään, että meidänkin maassamme olisi, sitten kun
minä tulen suureksi, laululintuja niin kuin muuallakin".