... Rarahu ei tiennyt mitään _Taaroa_-jumalasta, yhtä vähän kuin
lukuisista jumalattarista hänen seurueessaan; eipä hän edes ollut
kuullut puhuttavankaan näistä polynesialaisen jumalaistaruston
henkilöistä. Ainoastaan kuningatar Pomaré oli kunnioituksesta rotunsa
vanhoja perintätapoja kohtaan oppinut nuo muinaisten jumal'olentojen
nimet säilyttäen muistissaan ammoisten aikojen omituisia legendoja.
... Mutta kaikki nuo Polynesian kielen oudot sanat, jotka olivat
hämmästyttäneet minua, nuo hämäräsisältöiset, salaperäiset sanat,
joilla ei ole vastinetta meidän euroopalaisissa kielissämme, olivat
tuttuja Rarahulle ja hän käytti niitä tai selitti niitä minulle
harvinaisen, kummallisen runollisesti.
"Jos sinä jäisit useammin Apiréehen yöksi", sanoi hän minulle, "oppisit
sinä minun seurassani paljon nopeammin koko joukon sanoja, joita
Papeetessa asuvat tytöt eivät tiedä. Kun olemme olleet _yhteisen pelon
vallassa_, opettaisin minä sinulle _Tupapahuista_ hyvin pelottavia
asioita, joita sinä et tiedä..."
Ja maorinkielessä on tosiaan paljon sanoja ja kuvia, jotka käyvät
ymmärrettäviksi vasta ajan pitkään, kun on elänyt alkuasukasten kanssa
öisissä metsissä kuunnellen tuulen ja meren voihkinaa, korva tarkaten
kaikkia luonnon salaperäisiä ääniä.