-- -- --
-- Ei! Ne, jotka ovat asuneet tuolla Papeeten puolisivistyneiden
tyttöjen parissa -- ne, jotka heidän kanssaan seurustellessaan
ovat tutustuneet merenrannan epäsyntyiseen, helposti-opittavaan
tahitinkieleen ja tapoihin uutisasukaskaupungissa, -- ne, jotka eivät
näe Tahitissa muuta kuin saaren, missä kaikki on tarkoitettu aistien
huvia ja aineellisten himojen tyydyttämistä varten, -- ne eivät
ollenkaan käsitä tämän maan viehätystä.
Ne sitävastoin -- ja kieltämättä useimmat -- jotka katselevat Tahitia
rehellisemmillä, taiteellisemmilla silmillä -- jotka näkevät siinä
ikuisen kevään maan, aina hymyilevän ja runollisen -- kukkien ja
kauniiden naisten maan -- eivät edes hekään sitä käsitä... Tämän maan
viehätysvoima on toisaalla ja sitä eivät kaikki opi tuntemaan.
Menkääpä kauaksi Papeetesta, sinne minne sivistys ei vielä ole
päässyt tunkeutumaan, sinne missä ovat hoikkien kookospalmujen alla
-- korallirannikoilla äärettömän valtameren äärellä -- tahitilaiset
piirikunnat ja pandanuskattoiset kylät. Tarkastelkaapa tuota
liikkumatonta, uneksivaa kansaa, -- nähkääpä nuo hiljaiset, veltot,
toimettomat ihmisryhmät suurien puitten juurella, ryhmät, jotka
näyttävät elävän vain mietiskelynsä tunteella. Kuunnelkaapa tuon
luonnon suurta rauhaa, korallikuohujen yksitoikkoista, ikuista kohinaa;
silmäilkääpä noita suuremmoisia näköaloja, noita basalttivuoria,
synkkiä, metsää kasvavia kallioita; ja kaikki häviää kuitenkin Tyynen
meren majesteetillisen, rajattoman autiuden rinnalla... -- -- --