Minun sydämeni käy laineissa, ja on niinkuin kukkasia minun ympärilläni
puhkeilisi ja kun minä nostan silmäni otsani alla, niin kukostelee
maailma minun silmäini edessä.
Minä olen tullut toiseksi ihmiseksi, niin että minä ihmettelen itseäni.
Sillä minun sydämessäni virkoo ja solisee ja minä itse olen tullut
pehmeäksi ja herkkyväksi ja minun ajatuksenikin ovat lämpöisessä
värinässä.
Jos minä olen yksin, niin viekottelevat ajatukset minun toimistani
pois, ja pehmeät unet ottavat minun, niin että minun tekisi mieleni
istahtaa ja nojata päätäni jotakin vastaan, sillä tuntuu, niinkuin
kaikki silittäisi minua, ja minun tekisi mieleni painaa poskeni
tyynyyn.
Mutta kun minä olen toisten kanssa, niin unhotan minä heidät, ja jään
omien ajatusteni kanssa olemaan, sillä ne ovat niin pehmeät ja
lämpimät, että ne ovat niinkuin valuisia hahtuvia, jotka liihottelevat
minun päälleni. Kun minä herään niistä, ja toiset huomaan, niin katson
minä yht'äkkiä heitä silmiin, ja hymyilen heille niin iloisesti, että
he katsovat kysyen minuun ja kummastelevat minua.
Mutta en enää heitä huomaakkaan, ja kun minä olen hymyillyt heille,
niin ottavat minun ajatukseni taas minun, enkä minä muistakkaan, että
minä heidän keskellänsä istun.
Sillä minun sydämeni on saanut oman ajatuksensa, ja Bathseba minun
mielessäni aina lepää. Sillä häntä minä ajattelen, ja minun mieleni on
syleilyä ja suuteloa täynnä ja hiljainen halajoiminen keinuu minussa.
Jos minä silmäni ummistan, niin näen minä hänen edessäni niinkuin
lämpimän halauksen, ja jos minä avaan silmäni, niin tekisi minun
mieleni suudella ilmaa, ja levittää käteni syleilyyn, sillä Bathseba
liihottaa minulle kaiken yllä. Ja koko ajan rusottaa minussa niin
pehmeästi, että minä aina unhotan itseni ja jään sitä rusotustani
elämään.