Tämmöisen laulun minä lauloin kerran, kun minä olin mielessäni
herkytetty, ja kun minun ajatukseni kukoistelivat:
Kolme kukkasta minä tunnen, ja ne kukkaset ovat elämän kukkaset.
Yksi on sininen kukkanen, ja se kukkanen on toivojen ja unien keinuva
kukoistus.
Mutta toinen kukkanen on punainen, ja se on rakkauden suuri kukkanen,
ja se kukkanen on punainen kuin veren ulpukka.
Ja kolmas on keltainen kukkanen, ja se on täyttymisen nuokkuva
kukkanen, ja se on kylläinen, niinkuin täysinäinen tähkäpää, joka
suvi-illan rusossa kypsänä keinuilee.
* * * * *
Mutta sitte on vielä musta kukkanen, ja se on kuoleman kukkanen, mutta
sen musta on mustempi kuin kaikki muu musta, ja se on niinkuin pimeä
yö, niin että kun sitä katsoo, niin silmät jäävät siihen. Mutta sitä
mustaa kukkasta en minä ole nähnyt vielä.