Sen päivän jälkeisenä aamuna, jolloin parlamentin jyrkkä lausunto
oli saanut Pariisin ja Versaillesin kovaan hälinään ja kaikki
kärsimättömästi odottamaan, mitä siitä lausunnosta seuraisi, näki
marski de Richelieu Raftén tulevan luokseen kirje kädessä. Marski
oli nyt palannut Versaillesiin ja tavalliseen totuttuun elämäänsä.
Sihteeri käänteli ja puristeli kirjettä kädessään niin levottoman
näköisenä, että levottomuus tarttui pian hänen herraansakin.
"Mitä nyt taas, Rafté?" kysyi marski.
"Jotakin epämieluisaa, monseigneur, luullakseni, nimittäin tässä
kirjeessä."
"Miksi sinä niin luulet?"
"Siksi, että kirje on herttua d'Aiguillonilta."
"Ah", äännähti marski, "sisareni pojalta".
"Niin, herra marski. Kuninkaan neuvoston istunnon jälkeen tuli muuan
kamarivahtimestari ja toi minulle tämän kirjeen ja pyysi antamaan sen
teille. Ja nyt olen kymmenen minuuttia käännellyt ja katsellut sitä,
pääsemättä siitä uskosta, että siinä on jokin paha uutinen."
Herttua kurotti kätensä kirjettä kohti.
"Anna tänne", sanoi hän, "minä uskallan käydä siihen käsiksi".
"Ilmoitan teille jo edeltäpäin", keskeytti häntä Rafté, "että
vahtimestari nauroi partaansa, kun hän antoi minulle tämän kirjeen".
"Peijakas, tuo kuuluu huolettavalta; mutta anna nyt vain tänne",
vastasi marski.
"Ja vahtimestari lisäsi: 'Herttua d'Aiguillon käski toimittamaan
kirjeen heti paikalla marskille.'"
"Tuska, sinä et saa minua tunnustamaan, että olet paha!" huudahti
vanha marski murtaen varmoin käsin sinetin.
Ja hän alkoi lukea.
"Ohoh, te näytätte happamelta", sanoi Rafté seisten kädet selän
takana ja tarkastellen marskia.
"Onko se mahdollista!" mutisi Richelieu lukien edelleen.
"Asia näyttää olevan vakava?"
"Sinä iloitset siitä, naamastasi päättäen?"
"Tietysti, sillä näenhän, etten erehtynyt."
Marski alkoi jälleen lukea.
"Kuningas on hyvä", virkkoi hän hetken päästä.
"Onko hän nimittänyt herra d'Aiguillonin ministeriksi?"
"Paljon parempaa."
"Ohoh, mitä nyt?"
"Lue itse ja arvostele."
Rafté luki vuorostaan kirjeen; se oli itsensä herttua d'Aiguillonin
käsialaa ja sisälsi seuraavaa:
'Rakas enoni.
Teidän hyvä neuvonne on kantanut hedelmiä: minä uskoin huoleni
rouva Dubarrylle, tuolle sukumme erinomaiselle ystävälle, joka
hyvyydessään jättikin asiani hänen majesteettinsa huomaan.
Kuningas vihastui väkivallasta, jota parlamentti on harjoittanut
minua, häntä uskollisesti palvellutta miestä kohtaan, ja tänään
kumosi hänen majesteettinsa neuvostossa parlamentin päätöksen ja
käski minua jatkamaan tointani Ranskan päärinä.
Kun tiedän, hyvä eno, kuinka suuresti tämä uutinen teitä
ilahuttaa, niin lähetän teille lyhyen tiedon hänen majesteettinsa
neuvoston istunnossa tänään tekemästä päätöksestä. Minä annoin
erään sihteerin jäljentää sen, ja te saatte siitä siis tiedon
ennenkuin kukaan muu.
Olkaa vakuutettu, rakas eno, syvimmästä kunnioituksestani,
ja antakaa minun edelleen toivoa teidän suosiotanne ja hyviä
neuvojanne.
_Herttua d'Aiguillon_.'
"Hän pitää minua vielä pilkkanaan!" huudahti Richelieu.
"Totisesti, siltä näyttää, monseigneur."
"Että kuningas tohtii pistää kätensä ampiaispesään!"
"Te ette oikein uskonut sitä eilen."
"Minä en sanonut, ettei hän siihen pistäisi kättänsä, monsieur Rafté,
vaan sanoin että hän siitä selviytyisi... Ja nyt näet, että hän
tekeekin sen."
"Totuus on, että parlamentti on lyöty."
"Ja minä myöskin!"
"Niin, hetkeksi kyllä."
"Ainiaaksi! Eilen minä sen aavistin, ja sinähän varoititkin minua,
ettei tässä saattaisi käydä muuta kuin pahoin."
"Monseigneur, te annatte rohkeutenne liian pian lannistua, mikäli
luulen."
"No, Rafté, nyt olet tyhmyri. Minä olen lyöty ja saan kestit maksaa.
Etkö muka ymmärrä, miten ilkeä minun on olla naurun esineenä
Luciennesissa; juuri paraikaa ilkkuu herttua minulle rouva Dubarryn
sylissä. Neiti Chon ja herra Jean Dubarry pitävät minua narrinaan,
ja neekeripoika hotkii namusia ja näyttää minulle pitkää nenää.
_Corbleu_, minulla on hyvä luonto, mutta tämä saa minut raivoon!"
"Raivoonko, monseigneur?"
"Niin, raivoon, juuri raivoon!"
"Teidän ei siis olisi pitänyt tehdä niinkuin teitte", vastasi Rafté
filosofisen tyynesti.
"Sinä sait minut siihen narratuksi, monsieur!"
"Minäkö?"
"Niin, juuri sinä."
"Ohoh, mitä kuuluu minuun, olipa herttua d'Aiguillon Ranskan pääri
vai ei? Sanokaapa se, monseigneur. Teidän sisarenpoikanne ei loukkaa
minua syyttömästi, tietääkseni."
"Monsieur Rafté, olet hävytön."
"Niin on monseigneur sanonut minulle viisikymmentä vuotta."
"Ja sanon sen vieläkin."
"Ette viittäkymmentä vuotta, se on lohdutukseni."
"Rafté, jos sinä tällä tavoin huolehdit minun hyvästäni..."
"En koskaan pikku kiihkoistanne, herttua, en koskaan... Mutta
kaikessa älyssännekin teette te usein tyhmyyksiä, joita en antaisi
milloinkaan anteeksi sellaiselle maitoparralle kuin minä itse olen."
"Puhu suoraan, Rafté, ja jos olen väärässä, niin minä sen tunnustan."
"Te tahdoitte eilen välttämättä kostaa, eikö niin? Te tahdoitte
nöyryyttää sisarenpoikaanne, te tahdoitte jollakin tavoin juuri
itse viedä hänelle parlamentin päätöksen ja tuntea uhrinne tuskan
vavahdukset ja valtimon värähdykset, kuten Crebillon nuorempi sanoo.
Kas niin, monseigneur, sellaisen saa aina maksaa kalliisti; sitä
tyydytystä ei anneta ilmaiseksi... Olettehan rikas, monseigneur,
maksakaa!"
"Mitä sinä olisit minun asemassani tehnyt, senkin älypatti? Sanohan."
"En olisi tehnyt mitään... olisin odottanut näyttämättä
elonmerkkiäkään; mutta te ette päässyt halustanne ärsyttää
parlamentti rouva Dubarryä vastaan, kun rouva huomasi herttua
d'Aiguillonin nuoremmaksi kuin teidät."
Marski ainoastaan murisi jotakin vastaukseksi.
"Ja parlamentti kiihtyi ärsytyksestänne ja teki sen, minkä se teki;
vasta kun tuomio oli julistettu, katsoitte te hyväksi tarjota apuanne
sisarenne pojalle, joka ei olisi aavistanut muutoin mitään."
"Aivan oikein, ja myönnän, että minä kyllä menettelin väärin; mutta
sinun olisi pitänyt varoittaa minua."
"Minunko estää teitä tekemästä pahoin?... Te erehdytte henkilöstä,
herra marski; te sanotte alinomaa, että minä olen hölmö, että te
olette kasvattanut minut, ja nyt te luulette, etten minä iloitsisi,
kun näen tehtävän tyhmyyksiä tai onnettomuuden tulevan?... Sitä älkää
odottakokaan."
"Tuleeko tästä sitten onnettomuus, herra povari?"
"Varmaan."
"Mikä?"
"Se, että te pidätte itsepintaisesti päänne, ja että herttua
d'Aiguillon valitsee kultaisen keskitien parlamentin ja rouva
Dubarryn väliltä; samassa tulee hänestä ministeri, ja teidät ajetaan
maanpakoon tai pistetään Bastiljiin."
Marski kaatoi vimmoissaan koko nuuskarasiansa sisällön matolle.
"Bastiljiinko", matki hän kohauttaen hartioitaan. "Onko nyt Ludvig XV
sitten sama kuin Ludvig XIV?"
"Ei, mutta rouva Dubarry vastaa herttua d'Aiguillonin avustuksella
hyvin rouva de Maintenonia; varokaa itseänne! Ja enpä nykyään tosiaan
tiedä jalosyntyistä prinsessaa, joka toisi teille sinne namusia ja
hanhenmaksaa."
"Riittävät ennustukset", vastasi marski vaiettuaan kauan aikaa.
"Sinä näet tarkoin tulevaisuuden, mutta olepas hyvä ja virka jotakin
nykyisestäkin?"
"Herra marski on liian viisas tarvitakseen neuvoja."
"Kuulepas, koiranleuka, pidätkö sinä minua pilkkanasi?..."
"Huomatkaa, herra marski, että te erehdytte aikanumeroissa;
koiranleuaksi ei sanota miestä, joka on täyttänyt neljäkymmentä
ikävuottansa; ja minä olen nyt seitsemänseitsemättä."
"Olkoon sitten... auta minua tästä kiipelistä... ja tee se
nopeasti..."
"Neuvoillako?"
"Millä vain tahdot."
"Aika ei ole vielä tullut."
"Sinä siis tosiaankin ilveilet."
"Jospa Jumala sen soisi... Jos ilveilisin, niin olisi tilaisuus
iloisempi... Mutta kovaksi onneksi ei niin laisinkaan ole."
"Mitä tuo menettely sitten merkitsee, että aika ei ole vielä tullut?"
"Ei, monseigneur, se ei ole vielä tullut. Jos kuulutus kuninkaan
päätöksestä olisi jo joutunut Pariisiin, niin ehkäpä se olisi
tullut... Tahdotteko, että lähetämme kuriirin presidentti d'Aligren
luo?"
"Että saisimme sitä pikemmin pilkkaa osaksemme..."
"Kuinka naurettavaa itserakkautta, herra marski! Itse pyhimyskin
joutuisi tähtenne ymmälle... Mutta sallikaa minun nyt lopettaa
kirjoitelmani joukkojen laskusta maihin Englantiin, ja upottautukaa
te hartaasti salkkujuoniinne, koska se työnne onkin jo puoliksi
tehty."
Marski tunsi Raftén pahantuulen puuskat, ja tiesi, että jos ne
pääsisivät purkautumaan, ei hänen kanssaan ollut leikittelemistä.
"No no, älä nyt suutu", sanoi hän, "ja jos minä en ymmärräkään, niin
selitä minulle asia".
"Monseigneur siis tahtoo, että minä laadin teille käytössuunnitelman?"
"Tietysti, koska väität, että minä en itse osaa käyttäytyä."
"Hyvä, kuulkaa sitten."
"Kuunnellaan."
"Te lähetätte herttua d'Aiguillonin kirjeen herra d'Aligrelle", sanoi
Rafté jörösti; "ja samalla lähetätte hänelle kuninkaan neuvostossa
tekemän päätöksen. Sitten te odotatte, kunnes parlamentti kokoontuu
ja pohtii asiaa, mikä tapahtuu varmasti aivan pian. Ja kokouksen
jälkeen te istutte vaunuihinne ja käväisette prokuraattorinne,
mestari Flageotin luona."
"Mitä kummaa?" huudahti Richelieu ponnahtaen koholle tuon nimen
kuullessaan. "Taasko se herra Flageot! Mitä hittoa Flageotilla tässä
on tekemistä, ja mitä asiaa minulla on jollekin mestari Flageotille?"
"Minulla oli kunnia sanoa teille, monseigneur, että herra Flageot on
teidän prokuraattorinne."
"No niin, mutta mitä sitten?"
"Jos hän on kerran teidän prokuraattorinne, niin on hänellä
ajettavana teidän asioitanne, mitä hyvänsä oikeusjuttuja. Te menette
kuulustelemaan, miten niiden on laita."
"Huomennako?"
"Niin, herra marski, huomenna."
"Mutta sehän on sinun tehtäviäsi, Rafté."
"Ei, eipä suinkaan... Sellainen olisi sopinut silloin, kun mestari
Flageot oli tavallinen nurkkasihteeri; silloin olisin voinut
neuvotella vertaisena hänen kanssaan. Mutta koska mestari Flageotista
tulee huomenna Attila, kuninkaitten vitsaus, ei enempää eikä
vähempää, niin ei ole liikaa vaadittu, että joku herttua, pääri ja
Ranskan marski neuvottelee tuon kaikkivaltiaan miehen kanssa."
"Onko tämä nyt totta vai huvinäytelmää?"
"Huomenna saatte nähdä, onko se totta, monseigneur."
"Mutta sana vielä, ilmoitapas, mitä minulle huomenna tapahtuu tuon
herra Flageotin luona?"
"Siinä minä menettelisin hyvin tyhmästi... te väittäisitte huomenna,
että aavistitte sen jo etukäteen. Hyvää yötä nyt, herra marski.
Muistakaa seuraavat asiat: pikalähetti heti herra d'Aligren luokse,
ja huomenna te vieraaksi mestari Flageotin luo. Ai, mutta osoite...
kuski tietää sen, hän on vienyt minua viimeisen viikon ajalla sinne
tarpeeksi monta kertaa."