Kyllä tämä raskaalta tuntuu... sinäkin, poikaparka... — (Vaikenee
tietämättä, mitä sanoisi, miten lohduttaisi. Mutta yhtäkkiä hänen
kasvonsa kirkastuvat ja hänen matalassa, hillityssä äänessään ja
laihoilla kasvoillaan kuvastuu väkevä sisäinen innostus ja voima.)
Ei pojat... ei niin! Tiedättekö, minä tunnen tällä hetkellä jotain
sellaista, etten koskaan ennen, niinkuin pimeässä kurjuudessamme olisi
leimahtanut outo väkevä valo.
Mutta ei sittenkään tarvitse masentua. Tunnen sen tällä hetkellä
omituisen selvästi — aivankuin salaperäinen kirkas valo olisi valaissut
pimeän kurjuutemme, paljastaen läheltämme jotain niin suuremmeistä
ja lohduttavaa, ettei työläisten enää koskaan tarvitse masentua,
muistin ne kauhistavat kärsimykset, mitä työläiset halki vuosisatojen
ovat kestäneet — turhaan; kun miljoonat ovat heittäneet henkensä
hirsipuissa, vankikomeroissa ja katusuluilla tai sortuneet sortajien
puolesta heidän sodissaan, niin masentuisimmeko me nyt, kun tiedämme
kärsivämme rakkaittemme puolesta, oman luokkamme ja onnellisemman
tulevaisuuden hyväksi varmoina voitostamme. Ja jos toisinaan tuntuukin
raskaalta, niin on hyvä muistaa, että me olemme kuin etujoukot sodassa
joiden on aina täytynyt kestää enemmän. Siksi emme nytkään saa kun
toisetkin ovat kestäneet - sillä tämä juuri on nyt etuvartiotaistelua.
(Juuri silloin avautuu ovi ja Korven pikku Antti työntyy sisään
kalpeana, laihana ja repaleisena. Hän huohottaa raskaasti ja vapisee
vilusta voimatta sanoa mitään. Kaikki kääntyvät, tuijottaen häntä
jännittyneenä.)
EMIL hätäisesti.
Mitä, Antti, mitä?
ANTTI Katkonaisesti, vapisevin huulin.
Isä, tulkaa kotiin — Aune kuoli...
KORPI katsahtaa tuskallisesti, tyrmistyneenä ympärilleen ja hänen
vartalonsa painuu kuin musertavan kivilohkareen alla. Känsäinn,
vapiseva käsi kohoaa kasvoille ja hänen äänessään värisee viiltävä
suru, tuska ja hellyys.
Pieni, pieni tyttöseni...
(Mutta valtavalla tahdonponnistuksella hän pakottaa kasvonsa tyyniksi,
pyyhkäisee otsaansa kuin poistaisi jonkun näkymättömän häiritsevän
verhon. Ja sitten hän lausuu rohkaisten.)
Niin meidän täytyy kestää, sillä niinkuin sanoin, tämä on
_etuvartiotaistelua_.
Esirippu.