Ei kai! Ja huomenaamuna sitten aletaan täydellä höyryllä! Hyvää yötä,
hyvää yötä!
(Pomo menee.)
(Kävelee innostuneena pari kertaa edestakaisin lattialla, sitten
vilkaisee kelloaan ja alkaa sulkea kirjoituspöydän laatikoita.)
(Silloin kuuluu kolme kovaa koputusta. Mestari säpsähtää ensin, mutta
hillitsee itsensä ja huutaa. — "Sisään!")
(Hetken äänettömyyden jälkeen aukenee ovi ja sisään astuu Kaarlo. Hän
vapisee vilusta ja kuumeesta, hänen kasvonsa ovat tavattoman kalpeat ja
hän huohottaa kuin nääntymäisillään; hän pysähtyy ovelle äänettömänä
ja tuijottaa mestaria hillitystä vihasta ja kuumeesta hehkuvilla
silmillään.)
MESTARI pelästyneenä.
Miksi tulette näin myöhään...? Mitä asiata? Onko teillä... minulle
asiata...?
KAARLO lausuu vieraalla, käheällä äänellä kuin iskien.
Miksei Korvolle anneta jauhoja kauppiaasta?
MESTARI hämmentyy hetkeksi, mutta sitten ärähtää röyhkeästi.
Mitä se sinulle kuuluu?
KAARLO vähän äänekkäämmin.
Se kuuluu! Koska te olitte kieltänyt! Kauppias sanoi.
MESTARI silmät välähtäen.
Vai sanoi kauppias niin. No niin! Minä tein sen — Patruunan käskystä...
Entä sitten?