Hyvästi, herra mestari! Ja nöyrimmät kiitokset, tuota, lupauksistanne...
(Menee.)
MESTARI kävelee edestakaisin hykerrellen käsiään mielihyvästä.
Seisahtuu keskelle lattiaa ja jupisee itsekseen.
— Jaha, koska ne eivät päättäneet — niin kyllä minä päätän — (Laskee
sormillaan.) — Suonpää — Korpi — hänen poikansa. Hm. — (Menee
telefooniin.) — Saanko patruuna Jönssonille. — Onko se herra patruuna?
Jaha, hyvää iltaa, tämä on Holm. Minulla on nyt oikein hyviä uutisia!
Senjälkeen kun soitin, kävivät monet työmiehet ilmoittamassa, että
tulevat työhön milloin tahansa. Ja äsken oli lakkolaisilla yhteinen
kokous, jossa päättivät lopettaa lakon ja palata huomenna töihin
ilman mitään ehtoja. — (Paussi.) — Niillä ei onneksi ollut mitään
avustusrahastoa, ja kyllä routa porsaan kotiin ajaa! — (Nauraa
ivallisesti.) — Kyllä se oikein oli niille lurjuksille, kun menivät
levittämään minusta sellaista — ihan perätöntä valhetta! — (Paussi.
— Sitten jatkaa omituisen mielistelevällä äänellä.) — Minun pitäisi
taas puhua herra patruunalle siitä — siitä eroittamisasiasta. Minä
olen edelleenkin sitä mieltä, että jos ne kiihottajat, joiden ansiota
tämä lakko oli — jos ne saavat rauhassa jatkaa kiihotustyötään,
niin pian liittyy suurin osa työväestä yhdistykseen ja me saamme
uuden lakon, joka ei lopu näin helpolla. Sentähden pahimmat pitäisi
eroittaa — nyt kun on sopiva tilaisuus. — (Paussi.) — Niin, ainakin
ne kolme, joista olen puhunut — sitä vaatii ehdottomasti tehtaan ja
herra patruunan etu. Ensiksi Kaarlo Suonpää; sitten Vilho Korpi. —
(Paussi.) — Niin — kyllä hän tavattoman hyvä työmies on, mutta hän
juuri on suurin syyllinen tähän lakkoon. — (Paussi.) — Tietysti en
minä millään tavalla tahdo tehdä herra patruunan tahtoa vastaan,
mutta minun täytyy kuitenkin ilmoittaa, että tuo Korpi on erittäin
älykäs mies, se saa täällä niin paljo aikaan, että minä en voi mennä
vastaamaan tehtaan turvallisuudesta, enkä työväestön kuuliaisuudesta
ja rauhallisuudesta. — (Paussi — iloisesti.) — Herra patruuna siis
suostuu Korven eroittamiseen. — (Paussi.) — Kiitos, kiitos! Nuori se
kyllä vielä on, mutta isänsä sisu sillä näyttää olevan. — (Paussi.) —
Niin, niin, en minä nyt tällä kerralla useampaa... ehkä ne toisetkin jo
tuosta huomaavat... — (Paussi.) — Kiitoksia vain — herra patruuna saa
täydellisesti luottaa minuun siinä suhteessa! Hyvästi, herra patruuna!
Sytyttää taas sikaarin ja kävelee muutaman kerran lattialla
edestakaisin; napsahuttaa sitten sormiaan ja sanoo puoliääneen. —
"Kaikki käy kuin rasvattu!"
Pomo tulee sisään ja asettaa pitkän koneenavaimen nurkkaan.
MESTARI ystävällisesti.
No, onnistuitteko?