Niin kai... mestari saa vain luottaa minuun... — (Istahtaa,
huomaamattaan, mutta hypähtää äkkiä ja sähisee kasvot kivusta ja
suuttumuksesta vääntyen.) — Mutta tuleeko se Korpi sitten varmasti pois
täältä... ja, ja varsinkin se pojan hunsvotti, lurjus?
MESTARI joka ei ymmärrä Kettusen kiihtymyksen syytä, huomauttaa
kylmästi.
Kyllä minä sitten teen, niinkuin parhaaksi näen.
KETTUNEN nöyrästi.
Tietysti herra mestari itse parhaiten tietää... enhän minä, minä
tuota... Jaa, ehkä minä, tuota, saan nyt sitten mennä...?
MESTARI hyvästellen kädestä.
Hyvästi vaan, hyvästi vaan!