Voi lapsi parka...
(Anni juoksee itkien hänen syliinsä. Hän silittää tyttärensä tukkaa ja
kuiskaa hiljaa, surullisesti.)
Voi lapsi parka, pikku Anni raukka...
(Näyttää taas kuin havahauvan ja lausuu kolkosti, vaivoin hilliten
itsensä.)
Se mies on tehnyt _liian_ paljon pahaa! Sille täytyy tulla huono loppu,
sillä...
(Vaikenee äkkiä kuin sanojaan pelästyen, tarttuu päähänsä änkyttäen
hätääntyen.)
Herra jumala! Mitä, olenko minä jo hullu, kun en muista mitään?
Lörpöttelen tässä... ja Kaarlo ehtii, ehtii.. Voi.... jos nyt tapahtuu
jotain... kamalaa. Missä on takkini...? Pian, pian...
ANNI kauhistuen.
Voi isä, mitä tapahtuu...? Tarkoitatteko, että Kaarlo...