Niin, en aikonut mennä, mutta se oli niin kamalaa ajatella että sinä
joutuisit... Niin lue itse...
(Hakee vapisevin käsin hameensa taskusta rypistyneen kirjeen ja ojentaa
sen Kaarlolle.)
KAARLO lukee kiihkeän jännityksen vallassa; loppupuolen lausuu
huomaamattaan ääneen.
"Tahdon siis vielä kerran varottaa, viimeisen kerran: ellet saavu
huomenna selittämään, miksi olet minua narrannut niin monta kertaa,
lähtevät isäsi, veljesi ja sinä itse seuraavana päivänä iäksi täältä,
ja rakastajasi tulee katoamaan kokonaan maastamme. Minulla on kirje
jo valmis. Minun kanssani ei enää leikitellä. Muista nyt: tämä on
viimeinen kerta!
Mutta jos sinä selität syyn petolliseen menettelyysi ja käyttäydyt
toisella tavalla, niin pidän huolta, ettei sinulta puutu mitään
tällaisenakaan aikana. Eikä palkanalennus tule myöskään koskemaan
sinun omaisiasi.