Miksi yllytitte lakkoon? Miksette ajatellut — ja nyt ei Vihtori pääse
työhön. Me saamme kuolla nälkään...
(Purskahtaa sydäntäsärkevään itkuun.)
KORPI hetken kuluttua hieman tyyntyneenä; vakuuttavasti.
Väärin te minua syytätte... yllytyksestä. Minä päinvastoin varoitin,
sanoin että häviämme jolleivät kaikki pysy päätöksessään — se oli
kaikkien yhteinen päätös. Ja kai tekin sen ymmärrätte, että täytyi
edes koettaa vastustaa tuollaista palkanalennusta. Vai olisiko siihen
pitänyt suostua? Miten tekin lapsilaumanne kanssa olisitte tulleet
toimeen? Työväen täytyy koettaa pitää puoliaan jos se tahtoo elää! Ja
kun jokainen tekisi vain velvollisuutensa, niin kyllä työväkikin jotain
voisi vielä — ja se kerran voittaakin...
VAIMO epätoivoisesti.
Ei- koskaan! Kyllä patruuna puolensa pitää...
(Juoksee itkien ulos.)
KAARLO tarttuu päähänsä tuskan ja epätoivon vallassa.
Voi, mitä minä nyt teen...? Se on _minun_ syyni! Miksi syytin häntä
niin ankarasti? Enkä ehtinyt peruuttaa, hyvittää — pyytää anteeksi
sanojani... Voi minua!