Haloska luuli, että kokoukseen... mutta kun ei mies tullut illallakaan
kotiin, tuli hän meidän puolelle kysymään ja sai Vihtorilta tietää,
ettei Halonen ollut käynytkään kokouksessa... Hän pelästyi kovin ja
alkoi etsiä kaikkialta... vinniltäkin... ja... — (Vaikenee epäröiden.)
KORPI hurjasti.
Mutta ihminen, sanokaa nyt vihdoinkin, mitä hänelle on tapahtunut?
Mitä, vinnillä...?7
VAIMO peittäen kasvonsa.
Hän oli siellä... _hirttänyt itsensä_.
ANNI joka jähmettyneenä on kuunnellut kertomusta, kirkasee kauhusta ja
änkyttää jotakin sekavaa.
KAARLO tarttuu päähänsä, huudahtaen tolkuttomasti.
Te valehtelette! Se ei ole totta! Se ei voi olla totta... ei, ei!
VAIMO väristen.
Äsken minä juuri näin hänen riippuvan orressa vyöhihnassaan... — (Anni
peittää itkien kasvonsa ja Kaarlo näyttää mielettömältä kävellessään
edestakaisin lattialla.)
KORPI mutisee tuskallisesti.
Herra jumala... tämä on kauheata! Voi minua, voi minua... — (Napittaa
takkiansa hermostuneesti.) — Onko siellä ketään ihmisiä...?