Ei lyönyt, mutta...
KORPI käheällä, hätäisellä äänellä.
Mitä hänelle on tehty...? Puhukaa nyt pian, pian...!
VAIMO vetää syvään henkeään, ikäänkuin olisi tukehtumaisillaan ja
koettaa puhua hillitysti.
Niin se asia on, että Halonen oli koko tämän päivän ollut murheellisen
näköinen, mutta sen jälkeen kun hämärissä kävi jossakin, muuttui hän
yhä kummallisemmaksi... Ensin oli istunut ja huokaillut, sitten otti
Kallun ja Hiljan syliinsä puhumatta mitään ja samalla tavalla oli
pitänyt vuoronsa jälkeen kaikkia pienempiä... Mutta kun viimeksi piti
pikku Mattia silitellen sen hiuksia, niin oli äkkiä alkanut kovasti
itkeä — ja sitten juossut ulos...
KAARLO kuumeisella jännityksellä.
Ulos, minne — mihinkä ulos?