No, eivätkö lapset tänään saaneet lastuja, tai jotain puuriisteitä kun
ne niin kauan viipyivätkin?
ANNI vilkaisee arasti Kaarloon ja puhuu kuin peittääkseen kalvavaa
levottomuuttaan.
Eivät saaneet puun tikkua, mestari on tänä aamuna kokonaan sulkenut
tehtaan alueen eikä muualla enää mitään ole. Metsässäkin on niin
paksulta lunta, etteivät lapsiraukat sieltä mitään saa, kun
jalkineetkin ovat hajallaan. He kävivät Savolan rakennuksella asti ihan
turhaan ja Hiltun jalat paleltuivat. Kyllä minä niitä lumella hieroin,
mutta ne ovat turvonneet ja ihan punaiset — eikä ole mihinkään mitään
lääkettä.
KORPI raapaisee kiusaantuneena päätään.
Kun tuo pakkanenkaan ei lauhdu enää ollenkaan, yltyy yhä vaan. —
(Hiljemmin.) — Koeta nyt peittää jotenkin niitä lapsia, etteivät ihan
paleltuisi ja Antti saa mennä Aaltoselle kysymään, olisiko siellä
siansappiviinaa Hiltun jalkoihin.
(Anni menee.)
KAARLO nousee seisaalleen ja sanoo värisevin äänin.
Ei — kyllä minä nyt lähden...