Aa — onhan sillä täällä parikin uskollista asiamiestä — patruuna
ja mestari. Kyllä ne viitsivät — kun Kettunen taas suutelee heidän
saappaitaan.
(Naurua.)
KETTUNEN röyhkeästi.
Se on minun asiani! Ja kai minä yhtähyvin saan mennä työhön kuin
Halonenkin. Hänelle ette sano mitään... — (Kaikki hämmästyvät.)
KORPI ärjäisten.
Valehtelet!
KETTUNEN ovella, ilkeästi naurahtaen.
No, olkoon niin — minun puolestani...
EMIL on muuttunut aivan kalpeaksi; lähtee nopeasti Kettusen jälkeen ja
mutisee hammasta purren.
Tuota minä en kärsi...